Satakaksikymmentätuhatta. Sen verran lintuja oli sillä broileritilalla, jolla työskentelin muutaman päivän. Satakaksikymmentätuhatta yksilöä. Kaksisataaneljäkymmentätuhatta silmää, satakaksikymmentätuhatta sydäntä, vähän yli kaksisataaneljäkymmentätuhatta jalkaa (kyllä, näin joillakin linnuilla neljä jalkaa). Satakaksikymmentätuhatta kohtaloa.
Kun kuljin halleissa, linnut levittäytyivät lattialle massaksi. Eläimiä oli niin paljon, että liikkuminen oli hankalaa. Työni oli kerätä kuolleita ja kituvia lintuja pois. Joka päivä niitä löytyi kymmenittäin.
Broilerihalleissa kuolleisuusprosentti on noin 3-4. Se tarkoittaa noin 130 lintua päivässä 120 000 linnun erässä. Viiden viikon jälkeen kuolleisuusprosentti on sata. Sitä ennenkin kituliaisuusprosentti on korkea.
Tuottajat ja heidän etujärjestönsä pitävät hyvänä mikäli kuolleisuusprosentti on alle viiden. Mikäli kuolleita on enemmän, pitää kutsua eläinlääkäri. Broilereiden kuolleisuusprosentteja perustellaan väittämällä ”onhan ihmistenkin parissa sairaita”. On kyllä. Koko ajan joku makaa henkitoreissaan sairaalassa, lääkärijonot ovat paikoin pitkät ja osa makaa oman sänkynsä pohjalla flunssaisena. On kuitenkin eroa siinä, johtuuko sairastelu vanhuudesta, onnettomuudesta, viruksista vai jalostuksesta.
On erittäin ontuvaa vertailla broilerien kitumista ihmisten sairasteluun. Suomessa syntyneistä lapsista kuolee vain muutama promille alle vuoden ikäisenä. Vertaan tässä lapsikuolleisuuteen, sillä broilerit ovat hyvin nuoria kuoleman saapuessa. Silti sitä ennen osa niistä on ehtinyt kuolla vanhusten tauteihin kuten sydänpysähdyksiin.
Sitä lintua, joka yrittää päästä eteenpäin jalka 90 asteen kulmaan kasvaneena, ei lohduta se, että kuolleisuusprosentti on ”vain” kolme. Sitä lintua, joka ei ylety enää juoma-automaatteihin sillä ne on nostettu isompien tahdissa ylöspäin, ei auta se, että suurin osa linnuista selviää teurastamon saakka. Sitä lintua, joka elää siipirikkoisena koko lyhyen elämänsä ajan, sillä tilan omistaja ei huomaa sitä lintumassojen seasta, ei auta se tieto, että salmonellaa on Suomessa vähän. Jokainen kituva lintu on liikaa.
Jokainen eläin, joka elää tuotantotiloilla on yksilö, jolla on oman kehonsa lisäksi oma mieli. Oma halu tehdä tiettyjä asioita, oma halu olla terve ja vapaa. Suomessa noin 60 miljoonan eläimen keho ja mieli vangitaan joka vuosi. Prosentit eivät ole vain lukuja, vaan niiden sisällä on yksilöitä, jotka kärsivät. Jokainen kärsimys ja vangitseminen on liikaa.
Eveliina Lundqvist
eläintenhoitaja, maatalous- ja metsätieteen maisteri
Eveliina opiskeli eläintenhoitajaksi vuosina 2011–2012. Hän oli työharjoittelussa lukuisilla eläintiloilla ja piti kokemuksistaan päiväkirjaa (Salainen päiväkirja eläintiloilta, Into 2014, http://www.intokustannus.fi/kirja/salainen_paivakirja_elaintiloilta/ ).
