Maailmaa järisyttävät kansanvaellukset, pakolaistulvat, maanjäristykset, sodat ja levottomuudet. Maapallolla on aivan liikaa ihmisiä, mikä näkyy ongelmina kaikkialla.
Ihmismassojen ja ihmisten aiheuttamien kriisien alle jäävät luonto ja eläimet: luonnon monimuotoisuus kutistuu kutistumistaan, metsäpinta-ala vähenee dramaattisesti, orankien, gorilloiden ja simpanssien viimeiset asuinsijat ovat uhattuina. Ihmisenkaltaisilla ei mene hyvin tässä ihmismassojen maailmassa.
Pitäisikö jaksaa kantaa huolta vielä eläimistä, kun tiedotusvälineet pullistelevat hukkuvia pakolaislapsia, nälkiintyneitä ihmisiä, kodittomia slummeissa? Maailman tila ei hyvää huokaa. Eläimet tarvitsevat ihmisen apua juuri tässä maailman monien katastrofien tilassa enemmän kuin koskaan. Luomakunta kärsii.
Haluamme taata kaikille ihmisille ihmisarvoisen elämän: ihmisiä ei saa orjuuttaa eikä ihmiskauppa ole hyväksyttävää. Saako eläimiä sitten pitää ala-arvoisissa oloissa, orjuuttaa ja kohdella kauppatavarana? Osa ihmisistä tekee jyrkän eron ihmisten ja eläinten kohtelussa. Eläimistä välittävät ihmiset puolestaan haluavat, että kaikkia eläimiä kohdellaan hyvin, ketään ei hyväksikäytetä eikä alisteta taloudellisen hyödyn tavoittelussa.
Oikeudettomat tarvitsevat oikeuksia. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat tarvitsevat puolustajansa. Nyt jos koskaan on tärkeää, että eläimistä välittävät ihmiset tekevät yhteistyötä, tuovat eläinten kärsimyksen julkisuuteen sekä vaikuttavat lainsäätäjiin ja yleisiin asenteisiin.
Eläinten viikkoa vietetään lokakuun ensimmäisellä viikolla ja Eläinten päivää 4.10.2015. Jokainen voi osallistua näihin. Tarvitaan joukkovoimaa ja yhteishenkeä, jotta eläimet huomataan!
Jos voisin käydä kauppaa omista saavutetuista etuuksistani, luopuisin mielelläni loppuelämäni sunnuntailisistä, lomakorvauksista ja palkallisista arkivapaista, mikäli näin kertyvät rahat korvamerkittäisiin ja käytettäisiin eläinsuojelutyöhön. Ikävä kyllä veroeuroni kartuttavat myös kaikkea sitä mitä vastustan − myös teollista eläintuotantoa. Veroeurojaan ei voi korvamerkitä. Valtio päättää puolestani, mille kaikille tahoille verokertymät jaetaan. Ymmärrän tämän vuoksi hyvin kaikkia niitä, jotka turhautuvat yhteiskuntaan ja kieltäytyvät yhteistoiminnasta, keräämästä verorahoja tarkoituksiin, jotka näkevät vääriksi.
On tärkeämpää kuin koskaan, että eläimiä ja luontoa puolustavat yksilöt ja organisaatiot tekevät yhteistyötä, tukevat ja kannustavat toisiaan tässä etenevässä kilpailuyhteiskunnassa, jossa kahtiajaot lisääntyvät. Eläinten oikeudet ovat poliittinen ja yhteiskunnallinen kysymys, sillä niiden toteutuminen uhkaa perinteisiä valta-asetelmia ja yhteiskuntarakenteita. Eläinoikeusliike on tämän vuoksi vallankumouksellinen liike. Kaksi pientä sanaa, oikeutta eläimille, sisältävät laajan muutosvaatimuksen: yhteiskunnassa, jossa eläinten oikeudet toteutuvat laajamittaisesti, ei teurasteta eläimiä tai syödä eläimiä, kauppojen hyllyiltä ei löydy eläinten ruumiinosia, kaupoissa ei myydä turkisvaatteita eikä eläimiä sallita pitää ahtaissa häkeissä. Olisiko tämä kieltojen yhteiskunta? Sitäkin. Viime kädessä tarvitaan kuitenkin vain yksi kielto, etiikan kultainen sääntö: älä tee toisille sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän. Jos arvostat omaa elämääsi, arvosta muidenkin. Miksi ”Älä tapa” koskisi vain toisia ihmisiä?
FT Leena Vilkka
ympäristöfilosofian dosentti
Biofilos
