Tämä kirjoitus pohtii, miten vegaaninen ja eläinperäinen ruokavalion eroavat aiheuttamiensa haitallisten ympäristövaikutuksien osalta. Tällainen tarkastelu auttaa huomaamaan, millä tavoin henkilökohtaiset ruokavalintamme yhdistyvät globaaleihin ympäristöongelmiin ja ihmiskuntaa koskettaviin kriiseihin.
Veganismi tarkoittaa ruokavaliota ja elämäntapaa, joka pyrkii välttämään kaikkea eläimille vahingollista toimintaa. Vegaaniseen ruokavalioon ei kuulu mitään eläinkunnan tuotteita ja se pohjautuu täysin kasvisperäisiin raaka-aineisiin. Vegaani ei myöskään osta tuotteita, joiden valmistukseen on käytetty tai hyödynnetty eläimiä. Tällaisia tuotteita voivat olla esimerkiksi nahkaa tai villaa sisältävät vaatteet, eläimillä testattu kosmetiikka tai kodin puhdistusaineet. Yleisiä henkilökohtaisia syitä veganismille voivat olla huoli ympäristön ja eläinten hyvinvoinnista, oma terveys sekä ihmisoikeudet.
MAANKÄYTTÖ RATKAISEE
Jotta ruoantuotannon ympäristövaikutuksia voidaan ymmärtää, on tarkasteltava maankäyttöä. Eläinten kasvatus vaati huomattavasti enemmän maapinta-alaa kuin kasvisperäisen ruoan valmistaminen. Maailmassa teurastetaan vuosittain yli 55 miljardia maaeläintä, joista noin puolet kasvatetaan tehotuotantolaitoksissa[1]. Tällaisen eläinmäärän kasvatus ja ruokkiminen vaativat joidenkin arvioiden mukaan jopa 45% maapallon maapinta-alasta[2]. Tällä maa-alalla eläimiä kasvatetaan, laidunnetaan ja niille kasvatetaan rehua. Lihansyöjälle tarvitaankin 18 kertaa enemmän viljelysmaata kuin kasvissyöjän ruokkimiseen[3]. Esimerkiksi Yhdysvalloissa heinän kasvattamiseen rehuksi tarvitaan noin 22,5 miljoonaa hehtaaria kun samaan aikaan maa käyttää ainoastaan noin 1,6 miljoonaa hehtaaria vihannesten kasvattamiseen ihmisten ravinnoksi[4]. On selvää, että eläinperäisen ruoan tuottaminen tarvitsee huomattavasti enemmän maata ja resursseja kuin kasvisravinnon tuottaminen.
Ruoantuotannon seurauksena tapahtuva aavikoituminen on merkittävä globaali uhka lähitulevaisuudelle. Aavikoitumien on jo vaikuttanut kolmasosaan maapallon maapinta-alasta ja koskettaa 1,5 miljardia ihmistä[5]. Eläinten kasvatuksesta johtuvilla maankäytön muutoksilla on merkittävä rooli aavikoitumisprosessissa. Yhä enemmän metsää raivataan pelloiksi, joilla voidaan laiduntaa karjaa tai viljellä rehua. Suuret rehun monokulttuuriviljelmät ja karjan laidunnus aiheuttavat eroosiota, jolloin ravinnerikas pintamaa häviää, joka puolestaan johtaa aavikoitumiseen[6]. Metsäkato vaikuttaa alueen mikroilmastoon ja muuttaa alueen sääolosuhteita. Se saattaa esimerkiksi vähentää sateita ja lisätä kuivuutta. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 80% maapallon metsäkadosta johtuu eläinten kasvattamisesta ruoaksi[7]. Myös eri lähteiden mukaan esimerkiksi 65−91% Amazonasin sademetsäkadosta johtuu karjan kasvatuksesta[8]. Tällaiset maankäyttöä koskevat muutokset siis saattavat johtaa aavikoitumiseen, kuin myös nopeuttavat aavikoitusmisprosessia ekologisesti herkillä alueilla.
Eläinmaataloudesta aiheutuva metsäkato ja aavikoituminen johtavat eri lajien sukupuuttoihin niiden elinympäristöjen pirstaloituessa. Kun lajeilla ei ole enää tarpeeksi suurta yhtenäistä elinympäristöä, ne eivät voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Eri arvioiden mukaa 30 000–130 000[9] lajia kuolee vuosittain sukupuuttoon, koska niiden elinympäristöt tuhoutuvat. Nykyisen sukupuuttokuolemien tahdin arvioidaan olevan 100−1000-kertainen ihmistä edeltävään aikaan verrattuna[10]. Tulevaisuuden uhkakuvana onkin maapallon kuudes massasukupuuttoaalto, joka on ihmisen aiheuttama. Tämän hetkistä ekologista epätasapainoa kuvaa hyvin se, että 10 000 vuotta sitten villieläimet muodostivat 99% maapallon ”eläinpainosta” (engl. zoomass), kun nykyään ihmiset ja ihmisten syötäväksi kasvatettavat eläimet muodostavat 98% tästä massasta[11].
HAAVOITTUVAT VESIVARAT
Maapallon pinta-alasta on vettä noin 70%. Juomakelpoista makeaa vettä on veden kokonaismäärästä on kuitenkin vain noin 0,68%:a. YK:n ennusteiden mukaan vuoteen 2025 mennessä puhtaan juomaveden hankkiminen puolelle maailman väestöstä tuottaa ongelmia[12]. Ruuantuotannossa hyödynnetään hyvin merkittävää osaa rajallisista makean veden varannoista. Kasvisperäisen ravinnon tuotannon aiheuttamat vaikutukset jäävät kuitenkin murto-osaan eläinperäiseen ravinnontuotantoon verrattuna. Liha- ja maidontuotanto käyttää keskimäärin 25−30% maapallon makeanveden varannoista[13] . Vettä kuluu rehun kasvatukseen sekä eläinten juomavetenä. Yhden pihvikilon tuottamiseen tarvitaankin 15400 litraa vettä, kun taas juustokiloa kohtaan vettä kuluu noin 3200 litraa. Perunakilon tuottamiseen vettä tarvitaan vain 290 litraa[14].
Ruoantuotannon vaikutukset maapallon vesiekosysteemeihin eivät rajoitu makean veden käyttöön. Vesistöjen saastuminen ja rehevöityminen ovat toinen eläinmaatalouden merkittävä haitallinen ympäristövaikutus. Vesistöjen ravinnekuormitus on seurausta tehotuotannosta sekä kemiallisesti valmistettuja lannoitteita hyödyntävästä maanviljelystä, jonka avulla esimerkiksi eläimille viljellään rehua. Erityisesti tuotantoeläinten ulosteet aiheuttavat huomattavaa ravinnekuormitusta. Esimerkiksi 2500:n lehmän tila tuottaa samanverran ulosteperäistä jätettä kuin 411 000:n ihmisen kaupunki[15], ja monissa maissa nämä jätteet pääsevät suoraan vesistöihin tai ne päätyvät lopulta sinne.
Lihankulutus vaikuttaa siis eri tavoilla myös merten ekosysteemien terveyteen. Lähes kaikki ruoantuotannossa hyödynnettävät kalakannat ovat liikakalastuksen seurauksena vaarassa romahtaa maailmanlaajuisesti. Kyltymättömän kysynnän seurauksena meristä kalastetaan arviolta noin 2,7 biljoonaa eläintä vuosittain[16], ja merien ennustetaankin tyhjenevän vuoteen 2048 mennessä[17]. Esimerkiksi katkaravunpyynnissä jokaista kalastettua kiloa kohtaan meristä nostetaan noin viisi kiloa sivusaalista[18], joka koostuu ei-kaupallisista kala- ja eläinlajeista. WWF arvioi, että noin 40% maailman kalasaalista heitetään kuolleena tai vahingoittuneena sivusaalina takaisin meriin, koska kalastusaluksilla on joko tietty kiintiömäärä mereneläviä, jotka ne saavat tuoda maihin tai sivusaalis ei ole taloudellisesti kannattavaa[19]. Merten biodiversiteetin kato johtaa tilanteeseen, jossa veden laadun on vaikea pysyä puhtaana. Meret ovat kriittisessä tilassa. Kansainvälisen mertensuojeluorganisaation Sea Shepherdin perustaja varoittaa merten ekosysteemien mahdollisen romahtamisen johtavan myös ihmiskunnan sukupuuttoon[20]. Meriekosysteemit ovatkin elintärkeä osa myös ihmiselämää ylläpitäviä maapallon monimutkaisia systeemejä.
KESTÄMÄTTÖMÄT ILMASTOPÄÄSTÖT
Ruoantuotanto on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Tehotuotanto sekä maanviljelyksessä käytettävät fossiiliset polttoaineet kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi eläinten kasvatuksen ruoaksi aiheuttavan noin 18% kasvihuonepäästöistä, joka on esimerkiksi enemmän kuin liikenteen aiheuttamat päästöt yhteensä[21]. Toisaalta luku saattaa olla jopa 51%, mikä ilmenee Worldwatch-instituutin raportista[22].
Merkittäviä kasvihuonepäästöjä eläinten tehotuotannossa synnyttävät metaani ja typpioksiduuli. Metaanin arvioidaan olevan 86 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi[23]. Metaania syntyy esimerkiksi biohajoavan jätteen mädäntyessä sekä tuotantoeläinten suolistokaasuina.
Toinen merkittävä kasvihuonekaasu on typpioksiduuli, jota syntyy muun muassa maanviljelyksessä, typpilannoitteiden valmistuksessa sekä kotieläinten lannasta[24]. Typpioksiduuli on pitkäaikäinen 300 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu[25]. Maailmanlaajuisesti karjankasvatus tuottaa 65% typpioksiduulipäästöistä[26], ja se on Suomen toiseksi yleisin kasvihuonekaasu[27].
Worldwatch instituutin raportin mukaan eläinten tehotuotannon ilmastopäästöjä on saatettu aliarvioida. Raportin mukaan eläinten tehotuotantosysteemit aiheuttavat noin 51% kasvihuonepäästöistä[28]. Tämä luku syntyy kun yhdistetään muun muassa metsien raivaus rehua tuottaviksi pelloiksi ja laitumiksi, eläinten hengissä pitäminen, karjan hengityksessä syntyvät hiilidioksidipäästöt sekä ulosteiden mukana syntyvät kasvihuonepäästöt, eläinten teurastus ja tuotteistaminen sekä lopputuotteiden kuljetus ja säilytys.
Lisäksi raportti kritisoi FAO:n 18%:n päästöarviota siitä, että tutkimus on sivuuttanut tärkeitä kasvihuonepäästöjä aiheuttavia lähteitä. FAO:n arviossa ei ole otettu huomioon muun muassa seuraavia kasvihuonepäästöjä tuottavia vaiheita eläintuotteiden tuotantoketjussa: Eläimille rehuksi menevät kalasaaliit ja kalankasvatuslaitokset aiheuttavat päästöjä. Eläintuotteiden säilytys vaati kylmätilaa ja useissa kylmälaitteissa käytetään kasvihuonekaasuja, jotka lämmittävät ilmastoa tuhansia kertoja hiilidioksidia enemmän. Eläintuotteiden pakkaus vaatii hygienisistä syistä paljon materiaalia. Eläinperäisen ruoan valmistaminen vie yleensä enemmän energiaa kuin kasvispohjaisen ravinnon valmistaminen, sillä se on hitaampaa. Myös eläinten nestemäisten jätösten ja eläinperäisten tuotteiden sivujätteiden hävitys tuottaa kasvihuonepäästöjä. Minkä lisäksi erilaisten eläinteollisuuden sivutuotteiden kuten esimerkiksi nahan tuotantoketjut aiheuttavat ilmastopäästöjä. Myös eläinperäisten pandemioiden kuten sikainfluenssan sekä eläinrasvoista aiheutuvien kroonisten sairauksien kuten sydän-ja verisuonitautien hoito aiheuttavat kasvihuonepäästöjä ja kuluttavat resursseja. Edellä mainitut seikat saavat oikean mittakaavan, kun ne suhteutetaan vuodessa teurastettavien miljardien maaeläinten ja biljoonien merenelävien kulutukseen.
RATKAISUJA
Nykyiset ruokavalintamme aiheuttavat maapallon resurssien ehtymistä – maa, vesi, puhdas ilma ja ilmakehä, ruokaturva, biodiversiteetti, energiavarat ja ihmisten terveys ovat uhattuina[29]. Kestämätön ruoantuotanto jatkaa silti kasvuaan ja esimerkiksi suomalaiset kuluttavat enemmän eläinperäisiä tuotteita kuin koskaan aikaisemmin[30]. Vuoteen 2050 mennessä maailman lihantuotannon odotetaan kaksinkertaistuvan, jolloin eläimille syötettävällä ruoalla voitaisiin ruokkia suoraan 4 miljardia ihmistä[31]. Tällä hetkellä noin 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälänhädästä[32], vaikka maailmassa tuotetaan vuosittain tarpeeksi ravintoa ruokkimaan 10 miljardia ihmistä. Nämä suuret viljasadot menevät muun muassa biopolttoaineisiin ja eläinmaatalouden kulutukseen eivätkä köyhille nälkäisille[33].
Eläinmaatalous tuottaa huomattavan osan myös maailman metaanipäästöistä. Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2014 ilmastokokouksen (Climate Summit 2014) mukaan metaanipäästöjen vähentymisellä olisi välitön vaikutus ilmastonmuutokseen[34]. Verrattuna lihansyöjään vegaaniruokavaliota noudattava ihminen voikin tuottaa jopa 50% vähemmän kasvihuonepäästöjä[35]. Eläinperäisten tuotteiden karsiminen pois ruokavaliosta onkin siis nopea keino vähentää henkilökohtaisia ilmastojalanjälkeä. Lisäksi vegaaninen ruokavalio käyttää 1/11 osan öljystä, 1/13 osan vedestä ja 1/18 osan maasta, joka kuluu eläinperäisen ruokavalion tuottamiseen[36].
Ruokavalion näkökulmasta ratkaisu edellä esiteltyihin painaviin ongelmiin on helppo. Laajamittainen siirtyminen kasvisruokavalioon tulisi tapahtua seuraavien vuosikymmenten aikana, mikäli haluamme turvata myös seuraavien sukupolvien mahdollisuudet hyvään elämään. Vegaanisten vaihtoehtojen suosiminen on helpoin ja nopein keino, jolla yksittäinen ihminen voi vaikuttaa maapallon ympäristön tilaan. Jättämällä eläinperäiset tuotteet kaupan hyllylle annat tukesi ekologisesti kestävälle ja sosiaalisesti oikeudenmukaiselle tulevaisuudelle, jossa myös muiden eläinlajien selviytyminen on turvattua.
Lotte Suveri
Maantieteen ja ympäristötieteen opiskelija
Suomen Eläinoikeuspuolueen projektipäällikkö
Lähteet:
[1] Sage, Colin. (2015). Making and Un-Making Meat: Cultural Boundaries, Environmental Thresholds and Dietary Transgressions. Teoksessa Goodman, Michael K. (2015) Critical Food Studies : Food Transgressions : Making Sense of Contemporary Food Politics. Ashgate Publishing Group.
[2] Thornton, Phillip, Mario Herrero, and Polly Ericksen. (2011). Livestock and Climate Change. Livestock Exchange, International Livestock research institute no. 3. (2011).
[3] Robbins, John. (1987) Diet for a New America. 352 s. StillPoint Publishing.
[4] U.S. Department of Commerce, Census of Agriculture. Is Meat Sustainable? Worldwatch Magazine, s. 17, http://worldwatch.org/pubs/mag/2004/174/ Ladattu 5.5.2015
[5] Unated Nations. 8.11.2012 Desertification, Drought Affect One Third of Planet, World’s Poorest People, Second Committee Told as It Continues Debate on Sustainable Development. < http://www.un.org/press/en/2012/gaef3352.doc.htm > Ladattu 4.5.2015
[6] Free from harm. Saving the World With Livestock? The Allan Savory Approach Examined by Richard Oppenlander.
< http://freefromharm.org/agriculture-environment/saving-the-world-with-livestock-the-allan-savory-approach-examined/ > Ladattu 4.5.2015
[7] Luku on tutkija David Pimentel mukaan (Cornellin Yliopisto). Teoksessa Stepaniak, Joanne. (1998). The Vegan Sourcebook, 63 s. Lowell House.
[8] Margulis, Sergio. (2003) Causes of Deforestation of the Brazilian Rainforest. World Bank Publications. Washington.
91% – Maailman tila 2011. Kuinka maailma ruokitaan. 271 s. Worldwatch institute. s.203
[9] Comfortablyunaware.com <http://comfortablyunaware.com/blog/biodiversity-and-food-choice-a-clarification/> ; WWF Living planet 2014-raportti <http://wwf.fi/lpr/>
[10] Townsed, C. R. (2008). Essentials of Ecology 3rd edition. Blackwell Publishing, Malden Massachusetts USA
[11] Vaclav, Smil. (2011). Harvesting the Biosphere: The Human Impact. Population and Development Review 37(4): 613-36, December 2011. The proportions are of mass measures in dry weight.
[12] UNDP. (2006). Human Development Report 2006.
UN-Water, FAO. (2007). Coping with water scarcity. Challenge of the twenty-first century.
[13] Arjen Y. Hoekstra. (2012). The hidden water resource use behind meat and dairy. < www.waterfootprint.org/Reports/Hoekstra-2012-Water-Meat-Dairy.pdf > Ladattu 15.03.2015
[14] Water footprint. Product gallery. < http://waterfootprint.org/en/resources/interactive-tools/product-gallery/ > Ladattu 3.5.2015
[15] U.S. Environmental Protection Agency – Office of Research and Development. (2004). Risk Assessment Evaluation for Concentrated Animal Feeding Operations. s 7.
[16] A. Mood, P. Brooke. (2010). Estimating the Number of Fish Caught in Global Fishing Each Year. < http://fishcount.org.uk/published/std/fishcountstudy.pdf >
[17] Edward B. Barbier, Nicola Beaumont, J. Emmett Duffy, Carl Folke, Benjamin S. Halpern, Jeremy B. C. Jackson, Heike K. Lotze, Fiorenza Micheli, Stephen R. Palumbi, Enric Sala, Kimberley A. Selkoe, John J. Stachowicz, Reg Watson, Boris Worm. (2006). Impacts of Biodiversity Loss on Ocean Ecosystem Services. Science 3 November 2006:
Vol. 314 no. 5800 pp. 787-790.
[18] FAO. Fisheries and aquaculture department. Discards and bycatch in Shrimp trawl fisheries.
< http://www.fao.org/docrep/W6602E/w6602E09.htm > Ladattu 5.5.2015
[19] Davies, RWD, et al. (2009). Defining and estimating global marine fisheries bycatch. Marine Policy. doi:10.1016/j.marpol.2009.01.003
[20] EcoWatch. Sea Shepherd Founder to Bill Maher: ‘If Oceans Die, We Die’
< http://ecowatch.com/2014/04/08/sea-shepherd-bill-maher > Ladattu 5.5.2015
[21] Fao.org. (2006). Spotlight: Livestock impacts on the environment. < http://www.fao.org/ag/magazine/0612sp1.htm > Ladattu 4.5.2015
[22] Goodland, R Anhang, J. (2009). Livestock and Climate Change: What if the key actors in climate change were pigs, chickens and cows? WorldWatch institute, November/December 2009. Worldwatch Institute, Washington, DC, USA. Pp. 10–19.
[23] IPCC. Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Working Group I. < http://www.climatechange2013.org/images/report/WG1AR5_ALL_FINAL.pdf >
[24] Tilastokeskus. Taulukko 4. Dityppioksidipäästöt Suomessa (1000 t) muuttujina päästöluokka ja vuosi
< http://www.tilastokeskus.fi/til/khki/2006/khki_2006_2008-04-18_tau_004_fi.html > Ladattu 4.5.2015
[25] Castel. V, Gerber. P, Haan. C, Rosales. M, Steinfeld. H, Wassenaar. T. (2006). Livestock’s Long Shadow: Environmental Issues and Options. Food and Agriculture Organization of the United Nations. 2006.
[26] Castel. V, Gerber. P, Haan. C, Rosales. M, Steinfeld. H, Wassenaar. T. (2006). Livestock’s Long Shadow: Environmental Issues and Options. Food and Agriculture Organization of the United Nations. 2006.
[27] Statistics Finland. (2005) Greenhouse gas emissions in Finland 1990–2003. National inventory report to the UNFCCC.
[28] Goodland, R Anhang, J. (2009). Livestock and Climate Change: What if the key actors in climate change were pigs, chickens and cows? WorldWatch institute, November/December 2009. Worldwatch Institute, Washington, DC, USA. Pp. 10–19.
[29] Oppenlander, R. (2001). Confortably unware – global depletation and food responsability what you choose to eat is killing our planet. Langdon street press, Minneapolis.
[30] Tietosarka. (4/2012). Lihan kulutus ja tuottajahinnat nousussa
< http://tike.multiedition.fi/tike/tietosarka/2012/syyskuu/paakirjoitus.php > Ladattu 5.5.2015
[31] Carolan, M. (2011). The Real Cost of Cheap Food. Abingdon: Earthscan.
[32] WFP. Hunger statistics. < https://www.wfp.org/hunger/stats> ladattu 28.10.2015
[33] Common Dreams. 08.05.2012. We Already Grow Enough Food for 10 Billion People… and Still Can’t End Hunger. <http://www.commondreams.org/views/2012/05/08/we-already-grow-enough-food-10-billion-people-and-still-cant-end-hunger> Ladattu 4.5.2015
[34] United Nations. (2014). Press release. Climate summit 2014. < http://www.un.org/climatechange/summit/wp-content/uploads/sites/2/2014/05/INDUSTRY-PR.pdf > Ladattu 5.5.2015
[35] Shrink that footprint. The carbon foodprint of 5 diets compared. < http://shrinkthatfootprint.com/food-carbon-footprint-diet > Ladattu 5.5.2015
[36] Cowspiracy. (2014). A person who follows a vegan diet PRODUCES the equivalent of 50% less carbon dioxide, uses 1/11th oil, 1/13th water, and 1/18th land compared to a meat-lover for their food.
< http://www.cowspiracy.com/facts/ > Ladattu 6.5.2015
