Kevään aikana Suomen Eläinoikeuspuolue ja sen perusideologia on herättänyt keskusteluja eri suunnilla. Kuntavaaleja edeltävinä viikkoina sosiaalisessa mediassa EOP sai ihmettelyä vegaanien keskuudessa siitä, etteivät kaikki ehdokkaamme olleet vegaaneja. Toisaalta puolueen ajamaa yhteiskunnallista muutosta on pidetty liian radikaalina.
Emme aja ainoastaan tuotantoeläinten hyvinvointiparannuksia, vaan kyseenalaistamme koko lihanormin. Eläinten vapauttaminen ihmisten hyväksikäytöltä ja niiden oikeuksien toteuttaminen yhteiskunnassamme pitkällä aikavälillä ovat tavoitteita, jotka on puoluetta perustettaessa tarkoin harkittu. Näistä emme tule luopumaan. Haluamme valottaa joitakin eläinsuojelu- ja eläinoikeusnäkemysten eroja ja yhtäläisyyksiä. Esitämme perusteluja sille, miksi EOP on nimeltään nimenomaan eläinoikeus- eikä ainoastaan eläinsuojelupuolue. Kerromme myös, miksi emme vaadi jäseniltämme tai edes ehdokkailtamme täysin vegaanista elämäntapaa.
Haluamme edistää kaikkien eläinten oikeudenmukaista kohtelua, lisätä tietoisuutta eri eläinkysymyksistä ja tukea eläin- ja ympäristöeettisten vaihtoehtojen tarjontaa. Lopullinen päämäärämme on kaiken eläinten riiston lopettaminen.
SUOJELUNÄKEMYKSEN JA OIKEUSNÄKÖKULMA YHTENEVÄISYYDET JA EROAVAISUUDET
Ajatus eläinoikeuksista on herättänyt niin teoreettista, yhteiskunnallista kuin laillisuuteen liittyvää keskustelua. Eläinetiikassa on useita suuntauksia ja teorioita, joille yhteistä on ainakin eläimen yksilöarvon tunnustaminen. Peruslähtökohta on se, että ihminen on moraalinen toimija, ja eläin on moraalisen toiminnan kohde, jonka ei tarvitse kyetä moraaliseen ajatteluun tai toimintaan itse (Aaltola 2004, 212 & 248).
Eläinsuojelullinen näkökulma painottaa esimerkiksi valvontaa, eläinsuojelun ammattilaisten ja tuottajien yhteistyötä ja poliittisia päätöksiä. Suojelunäkökulmaa motivoi esimerkiksi eläinrakkaus ja samastuminen koe-eläinten kärsimyksiin (Helkama 2009, 123). Eläinsuojelun näkökulmassa nähdään, että eläinten käyttäminen ja eläintuotanto on oikeutettua, mikäli tuotannossa huomioidaan eläimen hyvinvointi ja nimenomaan kivun välttäminen (Aaltola 2004, 43). Esimerkiksi teurastamisen käytäntöihin liittyvissä asioissa eläinsuojelullinen näkökulma korostaa teurastamoiden käytäntöjen parantamista ja avoimuuden lisäämistä (Ollila 2016).
EOP haluaa ensin kieltää kipua aiheuttavat toimenpiteet, kuten sähköpiiskan käyttämisen teurastamoissa, ja eläimen pitämisen sidottuna ja kasvattamisen pienissä tiloissa. Ehdotamme eläinsuojelurikoksiin erikoistuneen valtakunnansyyttäjän viran perustamista. Haluamme tukea paikallisten eläinsuojeluviranomaisten ammattitaidon kehittämistä kouluttamalla vastaavat poliisit ja paikalliset syyttäjänviranomaiset tehtäviinsä nykyistä laajemmin. EOP:n mielestä löytöeläinten hoitoon tulee lisätä resursseja niin, että niin luonnoneläimille kuin lemmikkieläimille voidaan muodostaa koko maan kattava hoitokotiverkosto.
Eläinten oikeuksien julistus hyväksyttiin 1978, ja oikeuksista käydään yhä kiivasta keskustelua. Eläinten suojelun kannattajat eivät välttämättä ajattele eläinten oikeuksia ja tunne eläinten oikeuksien julistusta. (Helkama 2009, 123.) Oikeutta elämään painotetaan tyypillisesti perus- ja ihmisoikeuksista puhuttaessa. Eläimen elämää ei suojella eläinsuojelullisista lähtökohdista käytännössä ollenkaan. Eläin voidaan lähtökohtaisesti tappaa mistä tahansa syystä, kunhan tappamisella ei esimerkiksi loukata toisen omistusoikeutta tai metsästys- tai rauhoitussäännöksiä. Tappaessa ei saa kuitenkaan aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. (Kurki 2012, 47.) Oikeusnäkökulma kyseenalaistaa eläinten käyttämisen liukuhihnatuotteina, ja muun muassa tehotuotanto nähdään ongelmallisena kiireen, tuotantomäärien ja eläinten hyväksikäytön takia. (Aaltola 2004, 151).
Oikeusnäkökulmasta koko asetelma – siis esimerkiksi eläinteollisuus ja suhteemme siihen – on epäkunnossa. Siinä missä eläinsuojelullinen näkökulma korostaa tarpeettoman kivun välttämistä ja eläinten hyvinvointia, oikeusnäkökulma korostaa eläimen oikeutta elämään. Ihmisen kyky moraaliseen ja rationaaliseen ajatteluun ei tee ihmisestä arvokkaampaa muihin eläimiin verrattuna: moraalinen toimijuutemme velvoittaa meidät vastuuseen muusta olevasta. Oikeusnäkökulmasta ratkaisu esimerkiksi eläintuotannon problematiikkaan löytyy lihansyönnin vähentämisestä tai lopettamisesta ja koko eläinsuhteen uudelleenarvioinnista. Oikeusteoria korostaa yksilön olemusta ja kunkin yksilön oman elämän subjektiutta. Tällöin vastuu jakautuu jokaisen eläinperäisiä tuotteita kuluttavan kannettavaksi. (Ollila 2016; Aaltola 2004.)
ELÄINSUHTEEN UUDELLEENJÄRJESTYS JA TOIMINTATAPOJEN MUUTOS
EOP aikoo lähestyä eläinsuhteen uudelleenjärjestämistä samanaikaisesti joka suunnalta. Haluamme parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia vahvistamalla eläinsuojeluvalvontaa ja kannattamalla tuotantoa koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotta lajityypilliset tarpeet tullaan ottamaan jatkossa paremmin huomioon. Aiomme vaikuttaa siihen, että eläinyksilön elämää haittaava jalostus lopetetaan ja kielletään. Samaan aikaan tulemme ajamaan maidon- ja lihantuotannon rakenteellisen suosimisen purkamista muun muassa uudelleenkohdistamalla maataloustukia ja verotusta sekä tukemalla kasviperäisiä innovaatioita. Näillä keinoilla rohkaisemme ihmisiä muuttamaan toimintatapojaan ja tottumuksiaan vähitellen. Emme pakota ketään äkillisiin ruokavalio- tai elämäntapamuutoksiin.
Ruokailutottumustemme ja ruoantuotannon vähittäin tapahtuvien muutosten lisäksi tavoittelemme eläinystävällisempiä toimintatapoja myös muutoin. Kannustamme esimerkiksi eläinten kasvattamisen ja ostamisen sijaan tarjoamaan kodin löytöeläimille. Emme vastusta pienimuotoista terveiden maatiaisrotujen ylläpitoa lemmikkeinä, jos se tapahtuu eläimen lajityypillisiä tarpeita ja intressejä kunnioittaen. Emme myöskään tavoittele eläinten ehdolla tapahtuvan harrastustoiminnan lopettamista, mutta pyrimme kieltämään epäterveen kilpaurheilun, jossa eläin nähdään ainoastaan urheiluvälineenä, ei tuntevana ja kärsimykseen kykenevänä yksilönä.
Ymmärrämme, että tällainen tulevaisuuden kuva tuntuu monista vielä hämmentävältä. Planeettamme ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta muutos on kuitenkin välttämätön. Lihanormiin perustuva yhteiskunta on eettisesti ja ekologisesti kestämätön. Lihansyöntiä ei siis voida enää pitää kansalaisten yksityisasiana, vaan koko maapallon tulevaisuutta ja elämän jatkuvuutta uhkaavana asiana. Asennemuutosten, teknologisen kehityksen ja niitä tukevan poliittisen ohjauksen avulla pitkällä aikavälillä kasviperäinen ruoka tai keinoliha tulee olemaan yhtä edullista kuin eläinperäinen nykyisellään. Miksi pitäisimme kiinni lihanormista, kun voimme valita muita tapoja, jotka eivät vaadi luonnonvarojen tuhlausta, monimuotoisuuden häviämistä, ilmaston vaarantamista ja eläinten tappamista? Tuemme muiden eläinoikeuksia ajavien kansalaisjärjestöjen ansiokasta työtä, ja haluamme saavuttaa tavoitteemme yhteistyössä heidän kanssaan. Lisäksi aiomme toimia myös yhteistyössä muiden maiden eläinpuolueiden ja muiden eläinten oikeuksista kiinnostuneiden poliittisten toimijoiden kanssa.
Koska tämä ei tapahdu hetkessä, pyrimme tavoitteeseen ensisijaisesti rakenteellisilla ja lainsäädännöllisillä muutoksilla, emme puuttumalla jäsentemme ja tukijoidemme päivittäisiin henkilökohtaisiin valintoihin. Ympäristöstäkin voi olla huolissaan ja tehdä työtä ilmastonmuutosta vastaan, vaikka istuisi arjessaan vanhanaikaisen bensiiniauton ratissa. Emme voi olettaa, että jokainen ympäristön tai eläinten puolesta puhuja omistaisi uusimman sähköauton tai asuisi erakkona metsässä omavaraisena vegaanina. Edistämme eläintuotteista luopumista ja niiden korvaamista kasviperäisillä tuotteilla muun muassa päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja muussa julkisen sektorin ruokatarjonnassa.
RAJATTOMAN KASVUN HARHA
Jatkuva kasvu on vaarallinen ja silti yleisesti toistettu illuusio. Rajaton kasvu rajallisessa tilassa on kuitenkin mahdotonta. Esimerkiksi suomalaiset käyttivät jo alkukeväällä osansa luonnonvaroista, joiden olisi pitänyt riittää koko vuodeksi. Elintapamme kasvattaa ekologista velkaa, joka vaikeuttaa seuraavien sukupolvien mahdollisuutta hyvään elämään.
Huolimatta siitä, että aineellisen kasvun tarkkoja rajoja ei tunneta ja että teknologian kehitys saattaa työntää niitä tuonnemmas, ihmisen tulisi ymmärtää, ettei meidän tarvitse tuhota luontoa tai lajeja todellisten tarpeittemme tyydyttämiseksi. Ekosysteemin ja siihen kuuluvien yksilöiden suojelu on yksi EOP:n perusperiaatteista. Koska nykyinen eläintuotantoon perustuva yhteiskuntamalli uhkaa ympäristöä sekä suoraan että välillisesti, elinympäristöjen saastumiseen ja tuhoamiseen sekä yleiseen välinpitämättömyyteen ja ihmiskeskeisyyteen on kiinnitettävä suurempaa yhteiskunnallista huomiota.
Kaikki EOP:n ehdokkaat ovat sitoutuneet edistämään näitä tavoitteita kaikessa poliittisessa toiminnassaan. Kaikki, jotka haluavat antaa tukensa eläimille ja kestävämmälle tulevaisuudelle, ovat tervetulleita mukaan. Eläimet eivät itse voi puhua omasta puolestaan: ne tarvitsevat äänekseen eläinten elämäntahdosta välittävien ihmisten puolueen.
Suomen Eläinoikeuspuolue
LÄHTEET
Aaltola, Elisa 2004: Eläinten moraalinen arvo. Helsinki: Vastapaino.
Eläinten oikeuksien julistus. Verkossa: http://jose.kersten.free.fr/aap/pages/fi/UDAR_fi.html
Eop.fi: Usein kysytyt kysymykset. http://www.eop.fi/tavoitteemme/ukk/
Helkama, Klaus 2009: Moraalipsykologia. Helsinki: Edita.
Kurki, Visa 2012: Tarvitaanko eläinten oikeuksia? Eläinten oikeussubjektiviteetin mahdollisuus ja hyödyt. Verkossa: http://www.gjal.abo.fi/gjal-content/A2012-06/Article1/elainoikeudet-kurki-gradu-1.pdf
Ollila, Tiina 2016: Teurastamisen representointi teurastamovideoiden synnyttämissä lehtijutuissa. Verkossa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201605112507
