Eläinoikeuspuolueen Kesäkolumni-sarja starttaa:
Kuinka monta puolueaktiivia tarvitaan pystyttämään teltta? Miksi eläinrakkauden kesä 2017 jää historiankirjoihin? Mikä on eläimeni tarkoitus?
ja muita aivotuuletuksia pienpuoluepolitiikan keskiöstä.
Kohinaa vaalien jälkeisestä tyhjiöstä
Mitä jäi käteen kuntavaaleista? Ainakin se havainto, että EOP:n puolueaktiivit ovat ylen aktiivisia muillakin yhdyskuntaelämän sektoreilla. Aikaa kuntavaalityöhön piti nipistää yöunista, päivätyöstä, opinnoista ja omassa tapauksessani myös perheeltä. Vähän arkirealismin tajua: resurssit ja voimavarat olivat kampanjan aikana ajoittain niin tiukassa, että välillä tunnelma Turun päämajassa oli kuin herätyskokouksessa – pahimman puutteen hetkellä saapunutta avokätistä lahjoitusta tuntemattomalta ylistettiin ihmisten ja enkelten kielin. Ehdottomasti yhteenkuuluvuuden tunne: kaduilla kampanjoidessa yhteiseen hiileen puhallettiin aivan kirjaimellisestikin, kun EOP tarjosi Turussa kävelykadulla grillattuja soijanakkeja ja uutta maailmanjärjestystä potentiaalisille äänestäjille. Kaiken tämän pyörteessä tunsin olevani erittäin elossa.
Äänestyspäivän jälkeen chatit, puhelimet ja keskustelufoorumit hiljenivät; kalenterissa olikin yllättäen tilaa ja kuumeinen toiminta seisahtui kuin pakoauto piikkimattoon. Nukuin kaksi päivää. Kun adrenaliinitasot normalisoituivat, alkoi ilmaantua politiikka-addiktille tyypillisiä vieroitusoireita: levottomuutta, ärtyisyyttä, kärsimättömyyttä ja vaikeuksia keskittyä perusarkeen. Ihanan EOP-kuplani ulkopuolella tolkun ihmiset yhä söivät lihaa ja joivat maitoa, nimittelivät toisiaan lehmiksi ja sioiksi, eivätkä olleet kovin kiinnostuneita kenenkään oikeuksista, edes omistaan. Niin kuluivat vaalien jälkeiset viikot, kylmät ja pitkät mutta vähälumiset huhtikuun päivät. Palauduin katsomalla sängyssä Netflix-sarjoja – valintakriteerinä tuotantokausien määrä – ja elin täytekekseillä ja hummuksella.
Vapun tienoilla vein lapseni pyöräretkelle. Sinivuokkoja ja perhosia ihaillessamme mietiskelin mihin suuntaisin sen ajan ja tarmon, josta ei totta puhuen alun perinkään ollut varsinaista ylijäämää, mutta jota olin löytänyt itsestäni kampanjan aikana. Onko vaalien jälkeen älyllistä ja toiminnallista elämää? Vastauksen, kuten tärkeät vastaukset aina, sain viiveettömästi mutta odottamattomalta taholta: kaivoimme esikoiseni mutavelliin juuttuneen citypyörän takarengasta pellosta, kun lapsi huokaisi, että eikö meidän kannattaisi hankkia maastopyörät kun kerran kaiken maailman pusikoita täytyy kyntää?!
Nauroin ensin ajatukselle, niin kuin lasten täysin järkeenkäyville ajatuksille aikuisten on tapana nauraa. Olen itse maantiepyöräilijä, ja pyrkinyt innostamaan lapsianikin tämän jalon lajin pariin. Tuloksetta. Ilmastonmuutoksen lieveilmiö, ympärivuotiset voimakkaat ja puuskaisat tuulet, on kieltämättä lyhentänyt omiakin lenkkejäni läpi Varsinais-Suomen peltoaukeiden. Viihdyn metsässä ja rakastan pyöräilyä, joten ehkä sitä voisi tosiaan kokeilla?
Otin käyttöön kuntavaalityön jälkeen hyllyllä pölyttyneet supervoimani: googlasin ja soittelin, tutustuin paikallisiin harrastusmahdollisuuksiin, tutkin pyörien ominaisuuksia ja hintoja, perehdyin alalajeihin ja reitistöihin, kertasin jokamiehen oikeuksia. Se oli minun selviytymiskeinoni. Puoluetoverit olivat joko matkustaneet kauas pois sulattelemaan vaalitappiota, uppoutuneet päivätyöhönsä, joku ehkä omistautui opinnoille ja puski paikoillaan junnanneen opinnäytetyön valmiiksi vaalihybriksessä. Koska mikään näistä vaihtoehdoista ei oikein resonoinut omaan elämäntilanteeseeni, pakenin lähiömetsän suureen tuntemattomaan sotaratsullani, Tunturin hybridillä vm. tuntematon. Mitä siellä opin?
1. Anna pitkät välineurheilulle.
Aina joku huutelee sivusta, että et sinä osaa etkä voi, ei riitä taito eikä kokemus, välineet ovat vääränlaiset ja suuntavaisto huono, et ole edes sitä tyyppiä. Älä usko. Jos jokin kiinnostaa, kokeile. Työ ja huvi varsinkin tekijäänsä opettaa. Käytä sitä mitä käden ulottuvilla on. Ajele hyvillä mielin pitkin kivisimpiäkin polkuja ja tasapainoile pitkospuilla. Ellet aio aloittaa uraasi alamäkiajon SM-kisoissa tai asettumalla ehdokkaaksi presidentinvaaleissa, et tarvitse kymppitonnin pyörää etkä tohtorin hattua valtiotieteissä. Molemmat tässä kirjoituksessa mainitut extremelajit, mtb ja pienpuoluepolitiikka, vaativat hiukan uskoa ja paljon heittäytymistä. Jos eksyt, voit aina palata sitä polkua pitkin, jota tulitkin. Tai kysyä tietä. Tai luottaa vaistoosi. Maastoajo on pohjimmiltaan kuitenkin vain pyöräilyä, joskin vaihtelevassa maastossa ja alati muuttuvissa sääolosuhteissa. Politiikka taas on pohjimmiltaan aivan arkisiin asioihin vaikuttamista, joskus innostuneissa tunnelmissa ystävien ympäröimänä, mutta usein myös muutosvastaisessa ja epäluuloisessa ilmapiirissä.
2. Valitse lähtötasoosi sopiva maasto.
Hiekkakuopat, vuoristo ja kalliojyrkänteet kiehtovat rohkeita, itsevarmoja ja näyttämisenhaluisia. Aivan kuten ehdokkaaksi asettuessaan ihminen asettaa itsensä alttiiksi kritiikille, loukkaantumisille, lentävälle loalle ja epäonnistumiselle (voidaan toki kysyä, mikä on oikeastaan on epäonnistumista, niin politiikassa kuin kilpaurheilussakin). Jos tämä tie kutsuu sinua, varustaudu hyvillä suojilla (kypärä, kyynär- ja polvisuojat) ja kokoa toimintakykyinen varikkotiimi. Paksu nahka on plussaa. Vasta-alkajille suositellaan yleensä tuttuja luontopolkuja, kohtuullisen mittaisia lähireitistöjä ja kokenutta matkaseuraa. Nämä leveimmät ja käytetyimmät polut ovat kuluneisuudessaan kyllä helppoja ja turvallisia, mutta pidemmän päälle myös hiukan mielenkiinnottomia. Lisäksi sesongin aikana niillä on riski törmätä liejuun juuttuneisiin, asemansa jo vakiinnuttaneiden puolueiden edustajiin. Tunnustan, että itse viittasin kintaalla tälle hyvää tarkoittavalle neuvolle. Olivat ne terapeuttiset huutonaurut pöheikössä, oksanraapamat poskilla, kun olimme parhaan ystäväni kanssa täydellisen eksyksissä. Puolet matkasta taitoimme suhteellisen raskaita pyöriämme kantaen. Se oli ihanaa! Uskaltaminen ja vapaus. Opimmekin jotain. Hankimme soveltuvammat pyörät ja suojalasit päästyämme takaisin sivistyksen pariin.
On selvää, ettei impulsiivinen of the road -ajo aivan omilla poluilla ja ehdoilla houkuttele kaikkia. Viisas varoo ja katsastaa ensin tunnetut reitit, oppii uskalikkojen virheistä. Aikuinen innostuja muistaa hyvin olevansa vastuussa monien hyvinvoinnista. On lapsia ja asuntolainaa, vaativia työnantajia ja tämä järkevän ihmisen maine. Ja niin se elämä menee. Kunnes jokin kuiskaa korvaasi: “Lose yourself!”
Rauha Nybom
Eläinoikeuspuolue kutsuu nyt joukkoihinsa uusia vapaaehtoisia. Uudenkarhean hallituksen perustamiin työryhmiin kaivataan osaajia, tekijöitä ja näkijöitä. Aiempaa kokemusta ei edellytetä. EOP lähtee myös kesäkiertueelle ensi kuun alussa. Tule tapaamaan puolueen aktiiveja festareille ja kaupunkitapahtumiin! Lisätietoja saat lähettämällä viestiä osoitteeseen info@eop.fi tai messenger-viestiä Facebook-sivulle.
