Eläinoikeuspuolueen Kesäkolumni-sarja
Kuinka monta puolueaktiivia tarvitaan pystyttämään teltta? Miksi eläinrakkauden kesä 2017 jää historiankirjoihin? Mikä on eläimeni tarkoitus?
ja muita aivotuuletuksia pienpuoluepolitiikan keskiöstä.
KESÄINEN VISVALERSSIN TIRINÄ
Kesätapahtumissa ja talkoissa paistetaan makkaraa. Tarjotaan makkaraa. Syödään makkaraa. Urheilutapahtumissa ja lastentapahtumissa paistetaan makkaraa. Tarjotaan makkaraa. Syödään makkaraa. Se paistuu hyvin, se paistuu huonosti, se jää kylmäksi, se kärähtää. Makkara loppuu mökkipaikkakuntien pikkukaupoista. Makkaraa markkinoidaan kausimauilla. Makkara korvaa lounaan. Makkara valtaa Suomen kesän tänäkin vuonna, yhä uudestaan ja itseään häpeilemättä.
Muistan, kun lapseni havahtui taaperoikäisenä ensimmäisiä kertoja kasvissyöjävanhempien muodostamasta kuplasta lihakyrsän todellisuuteen. Olimme lähellä nuotiopaikkaa, mutta tarkoituksena ei ollut grillata tai syödä sillä reissulla mitään. Nuotion ääreen oli kokoontunut ihmisiä, jotka paistoivat makkaraa itse vuoltujen tikkujen päässä. Lapseni näkökulmasta puuha näytti eittämättä äärimmäisen mielenkiintoiselta, ja hän olisi mieluusti osallistunut tulen sohimiseen.
Vastaavat tilanteet laittavat miettimään vähintään hetken ajaksi sitä, miten lapsi mahtaa kokea ulkopuolisuutta eettisten valintojen takia. Grillaaminen ei tietenkään enää ole A- eikä Ö-luokan lihansyöjien yksityistä aluetta, ja lapseni on saanut aivan takuulla riittävästi soijanakkimuistoja laavuilla ja leireillä ollessaan. Silloin, kun itse eläinrakkaana lapsena havahduin pupun rakastamisen ja lauantaimakkaran syömisen ristiriitaan, olin pikku kylässä asuva ala-asteikäinen 1990-luvun Suomessa. Alakoulun viimeiset kuukaudet sain käydä koulupäivät nälkäisenä tai omien eväiden voimin, sillä eläimetöntä ruokaa ei silloin tarjoiltu.
Kasvissyöjälapsi joutuu nykyäänkin paikoin kokemaan yksinäisyyttä ja tiettyä erityisyyttä. Päiväkotikavereiden synttärikutsuilla jaetaan järjestäen liivatteellisia karkkeja. Tapahtumissa ei huomioida pieniä kasvissyöjäosallistujia. Ravintoloiden lastenlistat koostuvat nauravista nakeista ja lihapullista. Juhlissa jää todennäköisesti ilman pääruokaa tai kakkua. Ellei sitten satu olemaan sanavalmis 5-vuotias, joka hoitaa asian sujuvasti itse: kävelee tuntemattomien kokkien luo kysymään, sisältääkö kakku liivatetta, ja neuvottelee eläintä sisältämättömän jälkiruoan sillä aikaa, kun äiti seisoo kahvijonossa.
Kävimme eräänä keväisenä viikonloppuna puutarhamyymälässä hakemassa pellavaöljymaalia tulevan kasvihuoneen ikkunanpokiin. Myymälässä oli jonkinlainen kevään aloituksen tapahtuma meneillään, minkä huomasi lähinnä kaupan ovien välittömään läheisyyteen pystytetystä grillistä hajuineen. Kun olimme hoitaneet ostoksemme, ajattelin kotimatkalla ääneen: “Kunpa kesätapahtumissa tarjottais joskus jotain muutakin kuin makkaraa.” Tähän lapseni tokaisi: “Mä olen onnellinen sitten, kun ihmiset lopettavat eläinten syömisen.”
Näistä ja vastaavista tilanteista huolimatta lapsi ei ole koskaan todella karvaasti pettynyt, vaikka olisi jäänyt vaille tiettyä syötävää. Vaahtokarkit ovat houkuttelevia ainoastaan liivatteettomina ja ilman Dactylopius coccus -hyönteisistä uutettua vaaleanpunaista väriainetta. Hänelle se, että eläimiä ei pidä syödä, on luonnollista ja itsestäänselvää.
Tiina
Blogin kuvituskuvassa on vegaanisia nakkeja leikkuulaudalla. Blogikirjoituksen otsikko on ottanut vaikutteita Marko Ylitalon teossarjan nimestä Visvalerssi. Tutustu teoskuviin Ylitalon Instagramissa.
Eläinoikeuspuolue kutsuu nyt joukkoihinsa uusia vapaaehtoisia. Uudenkarhean hallituksen perustamiin työryhmiin kaivataan osaajia, tekijöitä ja näkijöitä. Aiempaa kokemusta ei edellytetä. EOP lähtee myös kesäkiertueelle. Tule tapaamaan puolueen aktiiveja festareille ja kaupunkitapahtumiin! Lisätietoja saat lähettämällä viestiä osoitteeseen info@eop.fi tai messenger-viestiä Facebook-sivulle.
