71 579 588. Se on Suomessa 2016 teurastamoissa teurastettujen eläimien lukumäärä (1). Luku ei sisällä esimerkiksi kananmunien tuotannossa turhia kukonpoikia, kaloja, riistaksi luokiteltavia eläimiä tai tiloilla kuolleita yksilöitä. Se ei myöskään sisällä saman vuoden aikana ihmisten hyödyksi tapettuja muita eläimiä, kuten turkis- tai koe-eläimiä, joiden määrät liikkuvat myös miljoonissa.
Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella näitä kaikkia eläimiä niiden elinkaaren aikana. Se säätää myös lemmikkien, harrastus-, kilpailu- tai työkäyttöön tarkoitettujen eläinten ylläpidosta ja käytöstä. Eläinsuojelulaki kirjaa perusteet myös ihmisten vastuusta luonnoneläimiä kohtaan. Eläinsuojelulaki rajaa siis vähimmäisvaatimukset kaikkien eläinten käytölle ja kohtelulle Suomessa. Nykyinen vuodelta 1996 peräisin oleva laki on auttamattoman vanhentunut, sillä tietämyksemme eläinten tarpeista on kasvanut ja ajattelumme eläinten itseisarvosta muuttunut. Lain uudistus on ollut vireillä jo edellisen hallituksen aikana, mutta on viivästynyt edelleen. Kesäkuun alussa maa- ja metsätalousministeriö vihdoin tiedotti lakiuudistuksen edistymisestä. Hallituksen esitys uudeksi eläinsuojelulaiksi on lähdössä lausuntokierrokselle syksyllä 2017 ja eduskunnan käsittelyyn keväällä 2018, ja hyväksytyksi tullessaan se voisi astua voimaan 2019 (2).
Suuri osa tuotantoeläimiä koskevasta lainsäädännöstä juontaa juurensa EU-säädöksistä. Ne ovat useimmiten kuitenkin direktiivejä, eli asettavat vain vähimmäisvaatimukset, jotka jäsenmaat voisivat kansallisessa lainsäädännössä ylittää, mutta eivät alittaa. Suomi on valitettavasti suurimmaksi osaksi säätänyt vain EU:n vähimmäisvaatimusten mukaisesti, eikä ole ottanut edelläkävijän roolia eläintuotannon eettisyydessä.
Nykyinen Sipilän keskustavetoinen hallitus linjasi hallitusohjelmassaan niin, ettei uusia eläintuottajien kustannuksia nostavia muutoksia tule, vaikka niillä voitaisiin merkittävästikin parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia ja siirtymäajat (kuten aina) olisivat pitkiäkin (3). Tämä hallitusohjelman lupaus on valitettavasti selkeästi nähtävissä vireillä olevassa uudistuksessa. Vaikka joitain parannuksia tuotantoeläinten kohteluun on luvassa, kuten emakoiden tiineytyshäkkien kielto, suurinta osaa eläinsuojelujärjestöjen ja eläintutkijoiden keskeisinä pitämistä vähimmäisparannuksista ei lakiuudistuksessa nähdä. Valtaosaltaan esitetyt parannukset ovat vaikutukseltaan marginaalisia, tulkinnanvaraisia tai koskevat vain rajattua määrää eläimiä. Lisäksi esityksessä ei aiota tehdä lakiin muutoksia, jotka eivät edes ole riippuvaisia kustannuksista, kuten itseisarvon kirjaaminen.
Kuitenkin vuonna 2015 tehdyn Eurobarometrin mukaan eläinten hyvinvointi on kansalaisille merkittävä asia (4). Valitettavasti eläintuottajia, niiden etujärjestöjä ja maamme hallitusta kuluttajien ja kansalaisten toiveet eivät näytä kiinnostavan. Etenkin maatalouspiireissä on tapana purnata kalliista muutoksista, vaikka ne parantaisivat eläinten oloja. Tasapuolisuuden nimissä jonkun olisi ajettava ensisijaisesti eläinten etua. Jos tuottajat ja heidän etujärjestönsä ajattelevat maataloutta vain yritystoimintana, on tärkeää muistaa myös tuotannon eettinen puoli ja kuluttajien toiveet (5). Nykyisessä muodossaan eläinsuojelulain uudistuksessa on kuunneltu vain tuottajia, ei eläinsuojelu- ja oikeusjärjestöjä tai kansalaisten toiveita.
Sekä nykyisessä eläinsuojelulaissa että uudessa ehdotuksessa on useita kohtia, joiden osalta kuluttajien voidaan olettaa olevan lähestulkoon yksimielisiä siitä, että lainsäädännön tulisi olla tiukempaa. Vaikka esitys kieltäisi tiineytyshäkit, se sallisi edelleen porsimishäkit, jotka rajoittavat emakon liikkumisen ja vuorovaikutuksen porsaiden kanssa. Suomi on saanut EU-komissiolta vuonna 2014 virallisen huomautuksen emakkojen häkissä pitämisestä porsimiskierron ulkopuolella. 12 vuoden siirtymäajasta huolimatta Suomessa ei ole laitettu direktiiviä täytäntöön (10). Näitä ja myös muita, tässä kohtaa huomiotta jääviä eläinsuojelulain parannustarpeita tullaan käsittelemään myöhemmin lisää puolueen yksittäisten kannanottojen muodossa. Nostamme tässä esille lyhyesti mielestämme neljä keskeistä periaattellista epäkohtaa.
Parsinavetat
Parsinavetta on edelleen yleisin lypsylehmien pitomuoto Suomessa. Reilu puolet Suomen lypsylehmistä elää siis tilanteessa, jossa ne eivät pääse liikkumaan tai kääntymään ja jossa säädökset edellyttävät niille ulkoilumahdollisuutta vain 60 päivänä vuodessa. Parteen kytkeminen rajoittaa paitsi lehmän liikkumista, myös sen laumaeläimelle tärkeää kanssakäymistä lajikumppanien kanssa. Jatkuva parressa olo heikentää naudan lihaskuntoa, altistaa sen utarevammoille ja estää kehon puhdistamisen nuolemalla ja rapsuttamalla (9).
Pohjoismaisessa verrokkiryhmässämme Tanskassa ja Norjassa uusien parsinavettojen rakentaminen on kielletty, ja Ruotsissa niiden rakentamisen tuesta on luovuttu vuonna 2007 – siis jo 10 vuotta sitten! Eläinoikeuspuolue edellyttää, että uudessa eläinsuojelulaissa säädetään parsinavetoista luopumisesta siirtymäajalla ja edellytetään taloudellisesti tuettua siirtymistä pihattonavetoihin, joissa lehmät saavat vapaasti liikkua laumassa. Lisäksi pihattolehmille pitäisi laissa turvata mahdollisuus oikeaan laiduntamiseen kesäkaudella. Näin ei nykyisin ole.
Turkistarhaus
Turkiseläimille lakiesitys ei siis ole turvaamassa edes jatkuvaa vedensaantia tai muita merkittäviä hyvinvointiparannuksia, eikä etenkään tarhauskieltoa. Samaan aikaan muualla EU:n alueella turkistarhauksen kieltäminen on edistynyt pitkin harppauksin. Turkistarhaus on loppumassa joko jo päätetyn tai vireillä olevan selkeän tarhauskiellon kautta esimerkiksi Alankomaissa, Virossa, Kroatiassa ja Tsekissä. Saksassa vaatimuksia kiristetään niin korkealle, ettei tarhaus käytännössä enää kannata.
Suomessakin tarhauskieltoa vaadittiin Suomen ensimmäisellä kansalaisaloitteella jo vuonna 2013. Eduskunta tuolloin kuitenkin hylkäsi esityksen ja lupasi olosuhdeparannuksia turkiseläimille uudella turkisasetuksella, jota ei koskaan saatu valmiiksi. Tarhausta ei siis olla kieltämässä tai rajoittamassa edelleenkään. Eläinoikeuspuolue katsoo, että turkistarhaus on yleiseurooppalaisen trendin mukaisesti kiellettävä välittömästi.
Itseisarvo
Eläinten itseisarvon kirjaaminen uuteen eläinsuojelulakiin olisi ensisijaisesti lähinnä periaatteellinen muutos, jolla ei välttämättä olisi välittömiä käytännön vaikutuksia. Itseisarvon tunnustaminen muuttaisi silti pitemmällä aikavälillä ajattelua ja käsitystämme siitä, millainen eläinten käyttö ja kohtelu on sallittua.
Itseisarvoa ei kuitenkaan olla kirjaamassa uuteen lakiin, ainoastaan sen perusteluihin. Juridisesti nämä eivät ole läheskään sama asia, vaikka maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio Helsingin Sanomien haastattelussa niin väittää (7). Kun itse lakiteksti on ns. vahvasti velvoittava oikeuslähde, joita esimerkiksi oikeuslaitos ja virkamiehet joutuvat päätöksenteossaan ja toiminnassaan noudattamaan, on hallituksen esitykseen sisällytettävät lain perustelut vain heikosti velvoittavia oikeuslähteitä. Niistä ilmi käyvä lainsäätäjän tarkoitus on periaatteessa huomioitava oikeuslaitoksen ja viranomaisten päätöksenteossa, mutta niistä voidaan tietyissä tilanteissa perustellusti poiketa ja huomioimatta jätettäessä kyse ei ole virkavirheestä (8).
Ero on huomattava. Eläimen itseisarvon kirjaaminen itse lakiin tarkoittaisi, että periaatteellisella tasolla viranomaiset ja oikeuslaitos olisivat kaikessa päätöksenteossaan velvoitettuja huomioimaan sen, että eläimet ovat yksilöitä, joiden elämällä on niille itselleen arvoa. Sen sijaan kirjauksen jättäminen lain perusteluihin avaa portin poikkeamiin itseisarvon kunnioittamisen periaatteesta, joita itse eläinsuojelulakiehdotuskin on täynnä.
Jatkuva veden saanti
Uuteen eläinsuojelulakiin ei siis olla kirjaamassa edes eläinten oikeutta jatkuvaan vedensaantiin. Sen sijaan ministeriön luonnoksessa puhutaan ainoastaan riittävästä vedensaannista, jota tarvittaessa tarkennettaisiin asetusten tasolla. Tässä ministeriö hylkäsi siis jopa ohjausryhmän ehdotuksen, johon jatkuvan veden saannin turvaaminen oli sisällytetty. Koirien tai kissojen haltijoille ei nykypäivänä tulisi mieleenkään pitää lemmikkiään ilman jatkuvasti saatavilla olevaa, raikasta juomavettä. Nykyisin ja näillä näkymin myös jatkossa osa turkiseläimistä saa kuitenkin talvisin vetensä lähinnä jäätä nuolemalla (6). Eläinoikeuspuolueen kanta on, että jatkuva raikkaan juomaveden saannin varmistaminen kaikille ihmisten hallinnassa oleville eläimille on niiden perushyvinvoinnin takaamisen vähimmäisvaatimus, minkä pitäisi olla itsestään selvää kaikille.
Syksyn lausuntokierroksen aikana EOP pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että lakiehdotusta vielä muutetaan eläinystävällisempään suuntaan sekä käytäntöjen että periaatteiden tasolla. Eläinten itseisarvon kirjaaminen itse lakitekstiin olisi merkittävä periaatteellinen askel. Se vaatisi kunnioittamaan niitä yli 71 miljoonaa eläintä, joita vuosittain käytämme ja jotka kuolevat lihan- ja maidontuotannossa, muusta eläinten käytöstämme puhumattakaan. Se vaatisi viranomaisia, tuottajia ja kuluttajia – meitä kaikkia – miettimään yhteiskuntamme eläinsuhdetta uudelleen. Pitkällä tähtäimellä se voisi merkitä eroon pääsyä eläinsuojeluajattelusta ja siirtymistä takaamaan eläinten oikeudet yhteiskunnassamme.
Suomen Eläinoikeuspuolueen hallitus
Lähteet
- http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__06%20Lihantuotanto/02_Lihantuotanto_teurastamoissa_v.px/?rxid=983d39b0-93d6-4be8-9bee-8451d6056bb4
- https://www.slideshare.net/mmmviestinta/uusi-elinsuojelulaki-mik-muuttuu-elinlkintylitarkastaja-tiina-pullola-ja-ylitarkastaja-minna-ruotsalo
- Hallitusohjelma 2015
- Eurobarometri 2015
- Lappalainen, Elina 2012: Syötäväksi kasvatetut. Atena. s. 262.
- http://animalia.fi/2017/06/uusi-elainsuojelulaki-vanhentunut-jo-ennen-voimaantuloaan/
- http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005244550.html?share=0033ca4620c4a03d86d7e6bb8ad83fe4
- https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/kotimaiset-oikeuslahteet/Sivut/Yleista-oikeuslahteista-ja-oikeudellisesta-informaatiosta.aspx
- http://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2015/12/parsi-pihatto-selvitys-24.9.pdf
- Kivelä, Lahtinen & Uotila (toim.): Uusi eläinlaki. Into Kustannus Oy.
& http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/suomi-rikkoo-sikadirektiivi%C3%A4-1.55110
