Vieraskynä on Eläinoikeuspuolueen verkkosivuston blogin toinen puoli, jossa julkaistaan erilaisia asiantuntijatekstejä ja kirjoituksia myös puolueen jäsenistön ulkopuolelta. Tekstit eivät välttämättä edusta puolueen virallista linjaa. Kaikki kirjoittajat ovat antaneet luvan tekstinsä julkaisuun tai uudelleenjulkaisuun.
Ihmisoikeuksia pidetään edellytyksenä arvokkaan ihmiselämälle. Niiden taustalla voidaan nähdä oikeudenmukaisuuden periaatteen, joka nostettiin jo antiikin aikana tärkeäksi yhteiskunnan ominaisuudeksi. Kuitenkin saatiin odottaa tuhansia vuosia ennen kuin oikeudenmukaisuuden tavoittelu johti käsitykseen universaaleista ihmisoikeuksista; ne nimittäin alkoivat muodostua vasta 1700-luvun lopun länsimaisessa yhteiskunnallisessa ajattelussa.
Historian professori Lynn Hunt esittää, että ihmisoikeuksien kehitys tarvitsikin oikeudenmukaisuuden rinnalle toisenlaisen yhteiskunnallisen voiman: empatian, kyvyn asettua jonkun toisen asemaan. Empatialla sosiaalisten eläinten ominaisuutena on pitkä, jopa satojen miljoonien vuosien evolutiivinen historia, mutta sen käyttämiseen ja kokemiseen eläin saattaa tarvita jonkun herätteen ympäristöstään.
Huntin mukaan yhtenä tällaisena herätteenä 1700-luvun Euroopassa toimi romaanikirjallisuuden yleistyminen ja muuttuminen. Romaanien päähenkilöiksi tuli yläluokan lisäksi yhä enemmän alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia, ja niissä saatettin keskittyä kuvaamaan ihmisten henkistä ja emotionaalista tilaa ulkoisten seikkojen kuten statuksen sijaan. Lukiessaan näitä kuvauksia sen aikainen aatelinen saattoi ymmärtää ensimmäistä kertaa, että nuo ihmiset, joiden kanssa hän ei ollut ollut juurikaan tekemisissä, olivatkin jollain perimmäisellä tasolla hyvin samankaltaisia kuin hän itse.
Tämä empaatian piirin laajeneminen johti sosiaaliseen ja poliittiseen muutoksen, joka mahdollisti ihmisoikeuksien normittumisen, niiden sisällyttämisen esimerkiksi julistuksiin ja lainsäädäntöön. Universaalien ihmisoikeuksien tunnistamisen kautta vaikkapa orjuus ja kidutus muuttuivat yleisesti tuomittavaksi asioiksi. Empatia ei kuitenkaan ole muuttunut hyödyttömäksi ihmisoikeuksien edistämisessä tänäkään päivänä. Ilman sitä ihmisoikeuksista tulee vain julistusten sanahelinää. Toisten ihmisten tunnistaminen emotionaalisella tasolla, itsensä kuvitteleminen heidän asemaansa, on tehtävä yhä uudestaan ja uudestaan.
Oikeudenmukaisuusajattelu on perustana myös toislajisten eläinten oikeuksien edistämisessä. Samoin kuin ihmisoikeuksien suhteen, se saattaa kuitenkin tarvita rinnalleen entistäkin syvempää ja voimakkaampaa empatiaa, jotta muutosta eläinten kannalta parempaan yhteiskuntaan voi tapahtua. Rationaalisuutta korostavassa yhteiskunnassa voi olla houkutus korostaa rationaalisuutta myös omien valintojen taustalla ja kääntyä pois empatiasta.
Esimerkiksi ympäristö- ja terveysvaikutukset voivat toki olla hyviä ja perusteltuja syitä kasvissyönnille. Jos kuitenkin eläintuotannon eläinhenkilö, eläin itse, edustaa minulle vain kasvihuonekaasupäästöjä tai tyydyttynyttä rasvaa, en voi nähdä sitä sellaisena kuin se on: kokemuksellista elämää elävänä, tuntoisena olentona, joka on hämmästyttävän samankaltainen kuin minä itse.
Samoin voin kertoa itselleen ja muille, että vain oikeudenmukaisuus ohjaa toimintaani eläinten puolesta eikä se edellytä, että sotkisin siihen mitään empatiaa eläimiä kohtaan. Tällainen voi kuitenkin johtaa etäännytettyyn ja teoreettiseen tarkasteluun, joka ei motivoi toimimaan eläinten aseman parantamiseksi. Koska juuri empatia on se, joka suuntaa meitä kohti toisia ja motivoi auttamaan heitä.
Lisäksi iso osa eläinten aseman parantamiseen tähtävästä toiminnasta on toisiin ihmisiin vaikuttamista. Vaikka kuinka toivoisimme, nuo toiset ihmiset eivät välttämättä vakuutu pelkästään oikeudenmukaisuuteen vetoamisesta, vaan he tarvitsevat myös empatiansa piirin laajenemista.
Sami Keto
Sami Keto on empatian vapaa tutkija ja syyskuussa ilmestyneen Empatia – Myötäelämisen tiede -kirjan toinen kirjoittaja yhdessä filosofi Elisa Aaltolan kanssa. Kirjassa pohditaan, miten empatia liittyy moraalisiin ja yhteiskunnalliseen kysymyksiin ja miten se antaa meille mahdollisuuden jakaa tämä planeetta muiden olentojen kanssa. Lisätietoja: Empatiakirja.fi
Teksti on julkaistu Vihreät Vegaanit -sivuilla ja uudelleenjulkaistaan kirjoittajan luvalla.
