This post is also available in: Svenska
Eläinoikeuspuolue selvitti presidenttiehdokkaiden kantoja eläinaiheisiin. Lähetimme ehdokkaille 10-kohtaisen kyselyn, jossa tiedustelimme heidän kantojaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, yhteiskunnallisiin arvoihin sekä eläinoikeuksiin ja -suojeluun.
Kysymyksemme jakoivat odotetusti mielipiteitä: esimerkiksi turkistarhaukselle ja kestävälle kehitykselle presidenttiehdokkaista löytyy sekä kannattajia että vastustajia. Ehdokkaat suhtautuvat eläinlain uudistukseen myönteisesti, mutta asettavat sille ihmis- ja talouskeskeisiä rajoitteita. Monien ehdokkaiden vastauksista on helposti pääteltävissä, että eläinlain edistymistä ei ole seurattu eikä sen yksityiskohtiin perehdytty.
Pekka Haavisto (vihr.) ja Merja Kyllönen (vas.) ovat ainoat ehdokkaat, jotka mainitsevat tarkemmin lain sisältöjä ja puutteita. Haavisto edellyttää kissojen ja koirien siruttamista, sirkuseläinten pitämisen kieltämistä ja sitä, että Suomen tulisi oman eläinsuojelulainsäädäntönsä lisäksi ajaa minimivaatimuksia EU:n yhteiseen eläintensuojelun tasoon. Kyllönen kirjoittaa, että laissa olisi laajasti säädettävä eläinten kohtelun perusperiaatteista ja vähimmäisvaatimuksista, kuten emakkohäkkien ja parsinavetoiden kiellosta. Vanhanen (kesk.) kiittelee Sipilän hallitusta lakiesityksen aikaansaamisesta ja penää lainsäätäjien ja tuottajien sijaan vanhempien vastuuta eläinten kaltoinkohtelun ratkaisemiseksi: “Kasvatus kaikkien eläinlajien kunnioitukseen lähtee kodeista ja sitä on hyvä koulussakin painottaa.”
Sauli Niinistö (sit.) ei vastannut lainkaan EOP:n kyselyyn.
ELÄINTEN OIKEUDET OLEMATTOMISSA
EOP tiedusteli tulevien presidentinvaalien ehdokkailta, pitäisikö muunlajisilla eläimillä olla oikeuksia, millaisia ne olisivat ja miten niiden toteutumista voitaisiin edistää.
RKP:n Nils Torvalds: “En ole asiantuntija eläinten kognitiivisissa kyvyissä ja tunteissa. Mielestäni on jopa välillä vaikeata tulkita ihmisten tunteita.”
Paavo Väyrynen (sit.): “Elinkeinot, järjestäjät ja neuvontaa tarjoavat tahot tekevät myös paljon vapaaehtoisesti eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä julkaisevat tietoa toiminnastaan, mikä osaltaan edistää eläinten hyvän kohtelun toteutumista.”
SDP:n Tuula Haatainen: “En usko että ihmisten tuhansien vuosien aikana jalostamien eläinten vapauttaminen on tavoitteena mielekäs, mutta kyllä ihminen kollektiivisesti on vastuussa koti- ja tuotantoeläimiksi jalostamiensa lajien hyvän elämän mahdollistamisesta. Tästä tavoitteesta syntyvät oikeudet näille eläimille ja velvollisuudet ihmisille.” Haatainen ei näytä tuntevan eläinoikeusajattelua, vaan samastaa oikeuksista puhumisen eläinten mielivaltaiseen vapauttamiseen. Eläinetiikan ja eläinoikeusajattelun perinteessä ei ole kyse eläinten vapauttamisesta tai ihmisoikeuksien antamisesta eläimille. Eläimiä ei ole tarkoitus vapauttaa luontoon: tuotantoeläinten määrä kääntyy laskuun eläintuotteiden kysynnän ja tuotannon vähetessä.
Vanhanen vastaa kysymyksiin täysin aiheen vierestä: “Toki nykyiselläänkin pesimärauhan rikkominen on metsästyslainsäädännössä kielletty ja eläinten kaltoinkohtelu on kielletty eläinsuojelulaissa jne.”
Laura Huhtasaari (ps.) kertoo, että hänelle eläinten itseisarvo on päivänselvää. Hän sanoo olevansa eläinrakas ihminen ja että tuotantoeläimiä tulee kohdella hyvin. Silti hän kannattaa turkistarhausta, koska turkistarhauksen elinkeinopoliittiset vaikutukset ovat merkittäviä.
Merja Kyllönen myöntää, että eläimillä ja ympäristöllä on oltava arvo, eikä eläimiä pidä kohdella vain kulutus- tai tuotantohyödykkeinä, mutta sivuuttaa kuitenkin oikeuskysymykset.
Pekka Haavisto sanoo, että eläimille tulee taata tarpeeksi liikkumatilaa, oikeus tarvittaessa ympärivuotiseen ulkoiluun ja riittävään ravinnon ja juomaveden saantiin. Hän mainitsee, että uudessa lainsäädännössä pitäisi tunnustaa eläinten itseisarvo. Myös Haavisto antaa tuotantoeläinten pitämiselle kuitenkin siunauksensa: “Yhteiskunnassamme tuotantoeläinten pitäminen on perinteinen ja hyväksytty elinkeino, mutta tuotantoeläinten oloja tulisi parantaa nykyisestä takaamalla mahdollisimman hyvät mahdollisuudet lajityypilliseen käyttäytymiseen.”
Ehdokkaat siis sivuuttavat oikeuskysymykset Haavistoa lukuun ottamatta. Oletamme, että he tuntevat kuitenkin ihmisoikeuksia, ja tietävät, että oikeudet ovat yleismaailmallisia vaatimuksia, jotka voidaan kirjata tarkasti myös lakeihin. Ehdokkaat eivät kuitenkaan tuo esille, että eläimillä voisi olla oikeus elämään, oikeus lajitoveriin, oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, oikeus emoon tai vaikkapa oikeus vanhuuteen.
Oikeus ruokaan, veteen ja suojaan toteutuu lemmikki- ja tuotantoeläinten kohdalla tällä hetkellä melko hyvin, mikäli mukaan ei lasketa eläinsuojelutapauksia tai turkistarhoilla pidettäviä eläimiä. Ehdokkaiden vastauksista paljastuu se, että suurin osa heistä ajattelee tiettyjen minimivaatimusten tai suojelutoimenpiteiden olevan riittäviä tai “oikeuksien” täytäntöönpanoa. Se, että ehdokkaat eivät ajattele kaikkia eläimiä subjekteina, näkyy muun muassa Vanhasen vastauksessa: “Olen tyytyväinen, että nopean rakennemuutoksen myötä mm. parsinavetat muuttuvat lähivuosina pihatoiksi, koska käytännössä kaikki uudet rakennettavat navetat ovat pihattoja.” Se, että parsinavetoille ei myönnettäisi enää investointitukea ja että tulevaisuuden navetat tulevat olemaan pihattoja, ei paranna olemassa olevien ja olemassa oleviin navetoihin joutuvien eläinten hyvinvointia millään tavalla.
Eläinoikeuspuolue edellyttää, että uudessa eläinsuojelulaissa säädetään parsinavetoista luopumisesta siirtymäajalla ja edellytetään taloudellisesti tuettua siirtymistä pihattonavetoihin, joissa lehmät saavat vapaasti liikkua laumassa. Lisäksi pihattolehmille pitäisi laissa turvata mahdollisuus oikeaan laiduntamiseen kesäkaudella. Näin ei nykyisin ole. Käytännön keinoja nautojen hyvinvoinnin edistämiseksi ovat kytkettynä pitämisen vähentäminen sekä jaloittelun ja laidunnuksen lisääminen.
MIKÄ IHMEEN LAJIRIIPPUMATON TASA-ARVO?
Kysyimme ehdokkailta lajiriippumattomaan tasa-arvoon liittyvän kysymyksen: Yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat sosiaaliseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Miten kuvailisitte mielestänne kaikille lajiriippumattomasti tasa-arvoista yhteiskuntaa ja millaisilla toimenpiteillä haluatte tukea sen saavuttamista?
Väyrynen vastasi kirjoittaen siitä, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteet koskevat myös Suomea: meillä on velvollisuus poistaa köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä edistää ympäristöllisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä.
Haatainen kommentoi kysymystä puhumalla biodiversiteetin suojelemisesta.
Torvalds vastasi, että jokaiselle lapselle ja nuorelle pitää antaa yhtäläinen aloitus elämään.
Vanhasen mukaan varmin yhteiskunnallinen keino edistää tasa-arvoa, on edistää tervettä taloudenpitoa ja pitää huolta mahdollisimman korkeasta työllisyystasosta.
Saamistamme vastauksista on havaittavissa, että ehdokkaat ovat joko lukeneet kysymyksen huonosti tai eivät ole ymmärtäneet lukemaansa. Lajiriippumattoman tasa-arvon käsitteen ymmärtäminen sekä kytkeminen yhteiskunnalliseen ajatteluun ja arvoperustaan edellyttää ensisijaisesti sen tunnistamista. Muunlajisten epäoikeudenmukainen kohtelu tulee näkyväksi ainoastaa tunnustamalla, että elämme tällä hetkellä ihmiskeskeisessä maailmassa, jossa yhteiskuntamalli sallii eläinten eettisesti ja ekologisesti kestämättömän käytön tuotteina: tuotantovälineinä, ravintona, viihdykkeinä ja asusteina. Ehdokkaiden vastauksista siis puuttuu laajan tasa-arvokäsityksen ymmärtäminen, ja Huhtasaari jätti kokonaan vastaamatta tähän kysymykseen.
Ainoastaan Kyllönen mainitsi vastauksessaan eläimet: “Lajiriippumattomasti tasa-arvoinen yhteiskunta kunnioittaa mielestäni niin eläinten, ihmisten kuin myös ympäristömme oikeuksia ja tarpeita. Sellaisessa yhteiskunnassa ei riistetä ihmisiä, ei eläimiä, eikä myöskään ympäristöä.”
OMA ELÄINSUHDE
Moni ehdokas samastaa eläimet ja luonnon erittelemättä omaa eläinsuhdettaan. Kysyimme myös, mitä henkilökohtainen eläinsuhde on presidentiksi tavoitteleville opettanut. Esimerkiksi Nils Torvalds vastasi: “Olen koko elämäni liikkunut ja viihtynyt luonnossa. Vapaa-aikani vietän ulkoilmaharrastusten merkeissä; pidän itseni kunnossa hiihtämällä ja pidän myös vaeltamisesta Lapin erämaassa.” Ulkoilmassa harrastaminen ei mielestämme vastaa mitenkään kysymykseen ehdokkaan eläinsuhteesta.
Mikäli ehdokas mainitsee eläimet, ‘eläin’ käsittää lähinnä lemmikit, useimmiten koirat. Esimerkiksi ehdokas Kyllönen, vaikkakin on monien eläinsuojelullisten tavoitteiden kannalla, kertoo syövänsä kalaa ja oppineensa koiriltaan eläinten tunnemaailmasta. Ehdokkaat eivät näytä tunnistavan lajisortoa eli spesismiä ajattelussaan ja vastauksissaan. Spesistinen diskurssi voi kaiken kaikkiaan siis hyvin.
Ainoastaan Haavisto mainitsee, että on oppinut jotain erityistä tuotantoeläimiksi luokitelluilta yksilöiltä: “Olen lapsena seurannut läheltä vanhanaikaisen suomalaisen maatilan toimintaa lehmineen, hevosineen, kanoineen ja sikoineen. Tällaisessa maataloudessa kunnioitettiin lehmien lajityypillisiä ominaisuuksia, se ei ollut ns. tehotuotantoa. Jokaisella eläimellä oli myös nimi. Tällaisessa ympäristössä opin myös, miten merkityksellistä on eläimen yksilöllisistä tarpeista huolehtiminen, ja jopa eläimen oman luonteen huomioonottaminen.”
Kysyimme ehdokkailta, miten he ottavat ekologiset ja eettiset kysymykset huomioon esimerkiksi ruokavaliossaan. Ainoastaan ehdokas Haavisto kertoo olevansa kasvissyöjä. Haatainen sanoo suosivansa luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita ja siirtyneensä “kasvispitoiseen ruokavalioon”. Kyllönen syö “lihaa harvemmin, pääsääntöisesti kalaa ja kasviksia”.
KESTÄVÄ KEHITYS JA TALOUS
Ilmastonmuutoksen ja kestävään kehitykseen liittyvät asiat vilahtelevat vastauksissa, mutta talouskasvua ei juurikaan kyseenalaisteta.
Vaikka monissa vastauksissa korostetaan luonnon ja ympäristön huomioimista päätöksenteossa, ehdokkaista vain Kyllönen kyseenalaistaa talouskasvudiskurssin vastatessaan, että jatkuvan kasvun mallista pitää päästä kestävän kehityksen tielle, jossa lisäkulutus ja planeetan voimavarojen loppuun käyttäminen eivät toimi ohjureina. Myös Huhtasaari kirjoittaa, että luonnon ja muiden lajien kannalta positiivinen kehitys ei edellytä lisäkulutusta. Vastauksissa ei kuitenkaan millään tavalla eritellä, mitä ilmoille heitetyt termit, kuten kestävä kehitys, kestävä talouskasvu tai kestävät valinnat käytännössä ehdokkaiden mielestä tarkoittavat.
Haatainen kertoo, että on nostanut ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan yhdeksi presidenttikampanjansa kärkiteemoista. Hän edellyttää hiilineutraaliuteen sitoutumisen toimia niin poliittisilta toimijoilta, yritystoiminnalta kuin yksityishenkilöiltä. Vanhanen näkee, että presidentin on pidettävä ilmastonmuutosta esillä puheissa kansainvälisesti: “Presidentin tehtävä on pitää ilmastonmuutoksen vastaisen työn tärkeyttä esillä eri maiden johtajia tavatessaan. Ilmastonmuutoksesta ja Pariisin sopimuksesta on puhuttava niiden oikeilla nimillä – myös presidentti Trumpin kanssa.”
Väyrysen mukaan taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävien arvojen tulisi ohjata päätöksentekoamme. Ne eivät kuitenkaan ole välttämättä ristiriidassa taloudellisen kasvun kanssa, jota voidaan saavuttaa myös tekemällä yhteiskunnallisesti kestäviä valintoja.
Huhtasaari kertoo, että perussuomalaiset ei ole koskaan mahtunut perinteiselle oikeisto–vasemmisto-ulottuvuudelle siksikään, että heidän mielestään yhteiskunnassa ja maailmassa vaikuttavat myös monet muut oleelliset asiat kuin raha. Silti hän kuitenkin kannattaa turkistarhausta nimenomaan elinkeinopoliittisista syistä.
TIESITKÖ, ETTÄ SUURIN OSA PRESIDENTTIEHDOKKAISTA KANNATTAA TURKISTARHAUSTA?
Väyrynen, Torvalds, Vanhanen ja Huhtasaari kannattavat elinkeinoa. Haatainen ja Kyllönen sen sijaan kannattavat turkistarhauksen lopettamista siirtymäajalla. Haavisto tähdentää, että turkistarhauskielto tulisi paitsi toteuttaa, myös kirjata uuteen eläinlakiin. Haavisto mainitsee lisäksi, että “kiistaton tosiseikka on, että joistakin tutkimus- ja kokeiluhankkeista huolimatta turkistarhauksessa on ollut mahdotonta järjestää eläimille (kettu, minkki, supikoira) mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen”.
Niinistö ei vastanut kyselyyn, mutta puolueena kokoomus on turkistarhauksen kannalla. On siis huomioitavaa, että moni ehdokas kannattaa turkistarhausta, vaikka sen voi nähdä olevan perustellusti jo nykyisen lain kirjaimen vastainen elinkeino, sillä tarhaus estää lajityypillisen käyttäytymisen ja aiheuttaa yksilöille tarpeetonta kärsimystä.
On käsittämätöntä, että lainsäätäjä perustelee elinkeinon hyväksyttävyyttä sillä, että se on laillista. Vanhanen väittää, että turkistarhaus on Suomessa tarkasti säädeltyä ja valvottua laillista toimintaa. Suomalainen turkistarhaus on ollut viime aikoina huomionkohteena maailmalla ylijalostettujen ja syötettyjen kettujen kuvien aiheuttaman kohun myötä. Eviran eläinsuojelutarkastusten mukaan turkistarhoillamme on huomattavasti ja toistuvasti vakavia ongelmia: viimeksi tarkastetuista tiloista 66 %:lla on havaittu puutteita.
ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA
Käsitys turvallisuuspolitiikan sisällöstä jakaa ehdokkaita.
Ehdokkaista vain Haatainen korostaa vastauksessaan globaalin eriarvoisuuden vähentämisen ensisijaisuutta konfliktien ja kriisien ennaltaehkäisyssä mainiten yhdeksi pääteemakseen feministisen ulkopolitiikan. Haavisto korostaa puolestaan maamme roolia rauhanprosesseissa: “Suomi voi olla kokoaan suurempi toimija maailmalla rauhan, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja kestävän kehityksen kysymyksissä, mutta se vaatii meiltä aktiivisuutta ja ulospäin suuntautumista.”
Väyrynen ja Torvalds argumentoivat vastauksissaan niin sanotuilla kovilla tekijöillä: sotilaallisilla liittoutumilla ja konfliktien sovittelulla ottamatta kantaa siihen, miten presidentti Suomen ulkopolitiikan johtajana voisi toiminnallaan olla edistämässä turvallisuutta ja tasa-arvoa sekä liennyttämässä epävakautta jo ennen kriisien puhkeamista.
ELÄINOIKEUSPUOLUEEN KANTA
Eläinoikeuspuolue ei asetu kenenkään presidenttiehdokkaan taakse. Kyselymme vahvistaa havaintomme siitä, että eläinoikeudet ja lajiriippumaton tasa-arvo ovat politiikan huipullakin vielä valtaosin tuntemattomia käsitteitä. Toivomme kuitenkin, että valtion korkeimmassa virassa toimii henkilö, kuka on perehtynyt aihealueeseen, osoittaa kiinnostusta sitä kohtaan sekä on avoin kehittämään ja omalla vastuualueellaan edistämään eettisiin ja ekologisiin epäkohtiin puuttumista.
