Vieraskynä on Eläinoikeuspuolueen verkkosivuston blogin toinen puoli, jossa julkaistaan erilaisia asiantuntijatekstejä ja kirjoituksia myös puolueen jäsenistön ulkopuolelta. Tekstit eivät välttämättä edusta puolueen virallista linjaa. Kaikki kirjoittajat ovat antaneet luvan tekstinsä julkaisuun tai uudelleenjulkaisuun.
Eläinsuojelu- ja -oikeusväeltä kysytään usein kantaa halal-teurastamiseen – niin myös Eläinoikeuspuolueelta. Järjestötoimijat ovat huomanneet, että halal-keskustelua käytetään tarkoitushakuisesti vastakkainasetteluun. Tiina Ollila on tutkinut pro gradussaan teurastamiseen liittyviä julkisia tekstejä vuodelta 2016. Blogiteksti käsittelee pro gradun pohjalta halal-teurastamista puheenaiheena julkisissa teksteissä.
Vuonna 2016 teurastamiseen liittyvä uutisointi keskittyi halal-teurastamon mahdolliseen perustamiseen. Halal-teurastaminen oli puheenaiheena uutisissa, blogeissa ja eduskunnassa. Tähän liittyen tehtiin kirjallinen kysymys, vastaus sekä lakialoite eläinsuojelulain 33 b §:n muuttamisesta. Aloitteen takana oli perussuomalaisia edustajia ja kaksi keskustan edustajaa.
Aiheen saama mediahuomio on näkynyt myös eläinsuojelujärjestöissä. Uskonnollisista teurastuksista on kysytty esimerkiksi Animalialta paljon, vaikka niiden osuus teurastuksista on Suomessa hyvin pieni. Animalian toiminnanjohtaja (2016) Kivelä harmittelee, että eläinsuojelukysymystä yritetään käyttää rasistisiin tarkoituksiin.
Tutkin pro gradussani 19 juttua, jossa käsitellään erityisesti halal-teurastamista tai -lihaa Suomessa. Tarkastelin, millainen kuva halal-teurastamisesta syntyy juttujen perusteella. Tutkimusotteeni on lingvistinen kriittinen diskurssintutkimus, mikä tarkoittaa kielentutkimusta ja valtaan liittyvien seikkojen huomiointia.
PUHEENAIHE SYNTYY MEDIASSA
Maaseudun Tulevaisuuden juttu Elävänä myydyllä lampaalla vaara joutua rituaaliteurastettavaksi on aineistossa vuoden ensimmäinen juttu. Uutiselta vaikuttava teksti kertoo tapauksesta, joka on tapahtunut vuoden 2015 “lopulla” Turun seudulla. Tapahtuman ja jutun välissä on kulunut aikaa ainakin kaksi kuukautta, joten jutun kärki ei ole uutisarvossa. Toimittaja on haastatellut Suomen lammasyhdistyksen puheenjohtajaa ja valvontaeläinlääkäriä, ja rakentanut aiheen ympärille pelkoa levittävän jutun. Toimittajalla on yhteyksiä alaan, mutta se ei käy ilmi jutusta.
Otsikko ja kuvituskuva maalailevat kauhukuvaa rituaaliteurastamisesta. Kuvateksti varoittaa otsikon tavoin, että lammas voi pahimmillaan päätyä rituaaliteurastuksen uhriksi. Toimittaja kertoo, että eläviä lampaita haluavat ostaa muslimit. Hän väittää, että muslimeilla lampaanlihan käytön edellytyksenä on halal-teurastus. Toimittaja selittää pääpiirteissään niin sanotun perinteisen halal-teurastamisen menetelmän, mutta ei kerro, mistä hänen tietonsa ovat peräisin.
Huolimaton taustatyö näyttää olevan toimittajille tavallista. Aineistossa samastetaan usein halal-tapa pelkästään tainnutus-kysymykseen, määritellään halalia lähteisiin viittaamatta tai asianosaisille ääntä antamatta. Aineistossa on mukana Eläintieto.fi-sivuston teksti, joka edustaa neutraalia asiantuntijasävyä ja korostaa, että halal-tapa ei Suomessa käytännössä eroa eläimen hyvinvoinnin kannalta millään tavoin tavanomaisesta teurastamisesta. Tekstin tarkoitus näyttää olevan väärinkäsitysten korjaaminen ja halal-asian ympärillä virinneen keskustelun rauhoittaminen.
KANSANEDUSTAJIEN TÄYSISTUNNON PUHEET: ELÄIN MAAHANMUUTON VASTAISEN AGENDAN VÄLIKAPPALEENA
Kirjallinen kysymys ja täysistunnon transkriptio ovat politiikan tekstilajeja, joiden tehtävinä on muun muassa lakeihin vaikuttaminen. Lea Mäkipää (ps) on antanut 3.3.2016 kysymyksen: Kirjallinen kysymys uskonnollisin rituaalein tuotetun lihan teurastuksen, maahantuonnin ja myynnin kieltämisestä tulevassa eläinsuojelulaissa sekä eläinsuojelulain valvonnan tehostamisesta luvattomien teurastusten varalta. Edustaja perustelee aiheen merkittävyyttä vetoamalla lähiaikojen uutisointiin. Maaseudun Tulevaisuuden jutun otsikossa ollut termi rituaaliteurastus näkyy myös kansanedustajan kielenkäytössä, vaikka edustajan voisi olettaa tietävän laissa käytetyn virallisen termin. Voisi myös olettaa edustajan tietävän, että Suomi ei voi itsekseen päättää tietyn tuotteen maahantuontia ja myyntiä EU-alueella.
Lakialoitteen jättäjä on perussuomalaisten Jari Ronkainen. Lakialoitteen (LA 23/2016 vp) tarkoituksena on “edellyttää uskonnollisista syistä noudatettavassa teurastustavassa tainnutusta ennen verenlaskua”. Aloitteen perusteluissa käytetään sanaa rituaaliteurastus tarkoitettaessa uskonnollista syistä noudatettavaa teurastustapaa. Tapaa kuvaillaan eläinrääkkäykseksi. Tekstissä vedotaan Suomeen “eläinsuojelun mallimaana” ja sivistysvaltioon, jossa tainnuttamatta teurastamista “ei pidä hyväksyä”.
Täysistunnossa kansanedustajat rakentavat puheenvuoroissaan ei-suomalaisista ja muiden kuin kristinuskon edustajista stereotyyppistä kuvaa barbaarisesta, rikostilastoissa loistavasta ja lukutaidottomasta joukosta, joka kiduttaa eläimiä. Suomalaisista rakennetaan kuvaa sivistyneinä ja huolestuneina kuluttajina, jotka käyttävät eettisesti tuotettua lihaa ja pitävät huolta “meidän eläimistä” ja yhteisestä hyvinvointivaltiosta. Positiivinen itsekorostus ja negatiivinen toisen esittäminen on osa toiseuden rakentamisen strategiaa (van Dijk 2008: 227). Maahanmuuttajat ja ulkomaalaiset kuvataan epärehellisiksi ja eläimille kärsimyksiä aiheuttavaksi joukoksi.
Se, millaiseksi miellämme islaminuskoiset ja halal-lihaa toivovat ihmiset, on paljolti mielikuvien politiikkaa. Stereotyypit rakentavat toistuessaan myyttisiä käsityksiä eri ihmisryhmistä (Rossi 2010: 272). Islamin kuvaamiseen liittyy toiseuttavaa retoriikkaa: islam on jotain muuta kuin modernisaatio, länsimaisuus ja suomalaisuus (Taira 2008: 212). Jyrkkä vastaikkainasettelu on tyypillistä etnisten identiteettien rakentumisessa, mikä on haitallista ja ruokkii nationalismia ja rasismia (Pietikäinen 2002: 245). Esimerkeissä edustajat puhuvat siitä, että “suomalaista elämänmuotoa” pitää suojella lainsäädännöllä. Useat täysistunnon puheenvuorot rakentavat toiseutta myös suhteessa muihin puolueisiin (van Dijk 2008: 118). Edustajat ihmettelevät, että salissa ei ole muiden puolueiden edustajia, ja että “vihreät eivät tällä hetkellä tee mitään eläinten oikeuksien parantamiseksi”. Eräs edustaja ottaa puheeksi myös kettutytöt ja vihervasemmiston osoittaakseen, että kukaan muu ei tee eläinten suojelun eteen töitä paitsi perussuomalaisten puolue.
Täysistunnon puheenvuorot saavat usein huomiota mediassa, mikä voi olla yksi puheenvuoron käyttämisen motiivi. Rasistinen puhe eduskunnassa toimii osana laajempaa rasismin oikeutusta ja uudelleentuottamista. Poliittisten tahojen ideologioissa tekstuaalisuudella on merkittävä rooli, sillä ne perustuvat pikemmin teksteihin kuin empiirisiin todisteisiin.
Tavanomaisen lihansyönnin yhteyttä eläinrääkkäykseen ei nähdä. Halal-lihaa vastustavien argumentointi onkin hataralla pohjalla: diskurssiin osallistuvat vaativat halal-lihan kriminalisointia, mutta sallivat turkistarhauksen, koe-eläinten käytön ja tavanomaisen teurastamisen tainnutusongelmineen. Eläinten massatuotannon ja koe-eläinten käytön hyväksyminen kertovat epäjohdonmukaisesta suhtautumisesta eläinrääkkäykseen. (Väyrynen 2006: 197.) Aloitteessa ei mainita tavanomaisen teurastamisen valvonnan puutteita ja lihankulutuksen lisääntymisen vaikutusta teurastettujen eläinten määrään. Olisi mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa suomalaisten tavanomaisten teurastamoiden määrää haluttaisiin rajoittaa valvonnan vaikeuden perusteella. Sen sijaan halal-teurastamoiden suhteen tällainen vaatimus on mahdollinen. Suomalaisten kuluttajien puolustaminen ja teurastamoiden toiminnan oikeuttaminen on osa toiseuttamista ja rasistisen diskurssin tuottamista (van Dijk 2008: 104–105).
Vuonna 2015 syksyllä Suomessa uutisoitiin ensimmäisestä teurastamokohusta, joka koski nimenomaan tavanomaisesti teurastettuja eläimiä. Näyttää siltä, että huomio on haluttu siirtää pois tavanomaisesta teurastamisesta. Kirjallinen kysymys ja aloite näyttäytyvät siis lähinnä tietyn uskonnon ja tiettyjen ihmisryhmien vastaisena poliittisena toimena.
MEDIA OSANA RASISMIN ONGELMAA
Aineiston poliittiset tekstit luovat uhkakuvia, yleistävät, liioittelevat ja käyttävät joitakin yksittäisiä tapauksia yleistyksien pohjana. Puhetavat ja sanavalinnat toimivat merkittävässä osassa rasismin rakentumisessa. Massamedia on nykyään pääasiallinen “etnisen” tiedon ja mielipiteen muodostamisen lähde yhteiskunnassa. Perussuomalaisille annetaan hyvin tilaa eri medioissa. Stereotypiat ja ennakkoluulot leviävät nopeasti. Massamedian, ja etenkin oikealle kallistuvien lehtien ja toimittajien, jutut ovat osa rasismin ongelmaa, eivät osa ratkaisua. (van Dijk 2008: 111–114.) Etnisten vähemmistöjen mediajulkisuus on paitsi vähäistä, myös ongelmiin painottuvaa (Pietikäinen 2002: 253). Ennakkoluulot ja ideologiat eivät ole synnynnäisiä. Rasistiset mielikuvat ilmaistaan, muotoillaan ja puolustetaan puhetavoissa, ja näitä uudelleentuotetaan ja jaetaan valtaryhmän kesken. Näin rasismi opitaan yhteiskunnassa kielen kautta. (van Dijk 2009: 103.)
Uutisjuttujen analyysi paljasti, että aiheiden käsittely on usein pintapuolista. Halal-lihaa haluavien ääni ei pääse juurikaan kuuluviin. Sen sijaan perussuomalaiset saavat sekä sanastollisesti että aiheen käsittelyn kannalta erittäin paljon tilaa mediassa. Eräs yllättävä löydös oli Maaseudun Tulevaisuuden helmikuun jutun rooli koko vuoden puheenaiheen eli rituaaliteurastamisdiskurssin lähteenä. Yhdestä lehtijutusta on lähtenyt liikkeelle monta muuta tekstiä, ja kyseiseen juttuun on viitattu sekä näkyvästi että lähdettä mainitsematta. Tekstien osatarkoitus näyttää olevan rituaaliteurastus-sanan käyttäminen ja saattaminen julkisuuteen. Analyysin perusteella sana kuuluu erityisesti perussuomalaisten ja Maaseudun Tulevaisuuden sanavarastoon.
ELÄINLAIN ESITYS KIELTÄISI TAINNUTTAMATTA TEURASTAMISEN – VAAN EI VAADI PAKOLLISTA KAMERAVALVONTAA KAIKKIIN TEURASTAMOIHIN
Eläinlain esityksen mukaan eläinten teurastusta koskevia pykäliä ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläin olisi aina tainnutettava ennen teurastusta. Muutos koskisi paitsi uskonnollisista syistä noudatettavaa erityistä teurastustapaa että yksityiskäyttöön teurastettavaa siipikarjaa. (Maa- ja metsätalousministeriö 2017.) Esityksessä sanotaan, että uskonnollisista syistä erityisellä teurastustavalla teurastettavat lampaat ja naudat käytännössä tainnutetaan aina ennen verenlaskun aloittamista. Käytännössä kirjaus ei muuta Suomessa teurastamoiden teurastuskäytäntöjä, mutta muutoksen sanallisen kirjaamisen voi nähdä olevan voiton esimerkiksi perussuomalaisille. Muiden puolueiden lehdissä aihetta ei ilmeisesti vuonna 2016 käsitelty, sillä lukuisista hakusanavaihtoehdoista hakukoneessa ja lehtien sivuilla tehtyjen hakujen perusteella en löytänyt muilta aiheeseen liittyviä uutisia. Tässä kohden kannattaa huomioida, että edustajat ovat vaatineet kovaan ääneen halal-tavan kieltoa, mutta eivät ole olleet huolissaan esimerkiksi kotikäyttöön teurastettavasta siipikarjasta – saatikka hiilidioksitainnuttamisen tuskallisuudesta tai teurastamoiden eläinsuojelurikoksista.
Käsittelen pro gradussa myös tuotantoeläimen kuoleman kuvaamista. Tuotantoeläimen ja halal-tavan mukaan kuolevan tuotantoeläimen kuolemat kielennetään eri tavoin. Tavanomaisen teurastamisen yhteydessä kuolema liittyy usein lopettamiseen, kun taas halal-kuolema rinnastuu rituaalisuuteen ja verenvuotoon. Se, että tavanomaisen teurastamisen yhteydessä ei puhuta verestä, on mielenkiintoista. Kliininen kuvasto, lihanpalat muovipaketeissa tai elävien eläinten laitumella kuvaaminen ovat osaltaan rakentamassa siistiä ja veretöntä kuvakertomusta prosessista, joka on väistämättä ja menetelmästä riippumatta sotkuinen ja verinen.
Teurastamokohun keskeinen asia selvien väkivallantekojen lisäksi oli nimenomaan tainnutusten järjestelmällinen epäonnistuminen. Näin ollen pitäisi puhua enemmän siitä, mikä koskee suurta joukkoa Suomessa teurastettavia eläimiä, ja siitä, mitä merkitystä jatkuvilla epäonnistumisilla on niiden kohteiksi joutuneiden yksilöiden kannalta.
Eläinsuojelunäkemys on laajalle levinnyt; se on kirjattu lakeihin, ja suuri osa ihmisistä allekirjoittaa sen, että eläinten käyttäminen ihmisten resursseina on hyväksyttävää, kunhan se tapahtuu “inhimillisesti” ja “tarpeetonta kärsimystä” välttäen. Näkemyksen taustalla on ajatus siitä, että eläimen elämällä on vähemmän arvoa ja merkittävyyttä kuin ihmisen elämällä. (Francione 2013: 113.) Teurastaminen on menetelmästä riippumatta lihansyönnin mahdollistaja.
LOPUKSI
Suhtaudun avoimen kriittisesti muiden yksilöiden yksipuoliseen hyväksikäyttämiseen, tappamiseen ja kuolleiden syömiseen. En siis hyväksy halal-teurastamista sen enempää tai vähempää kuin tavanomaista teurastamista. Näen, että olennaisinta ei ole välttämättä ja vain kivuton kuolema, vaan se, että tuotantoeläimen elämä on elämätön. Puhun ajatusmallista, jonka mukaan jokaisella yksilöllä on intressi elää ja välttää ennenaikainen kuolema – ja tämän asian pitäisi nousta puheenaiheidemme keskiöön.
Eläinoikeuspuolueen näkökulma tämänhetkiseen halal-keskusteluun Suomessa on, että varsinaisen teurastushetken lisäksi huomio on kiinnitettävä siihen, että tuotantoeläin on joutunut kärsimään jo koko elämänsä: yhdelläkään eläimellä ei ole eläintuotannossa mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan riittävästi, minkä lisäksi matka teurastamolle, sen vieraat näyt, hajut ja äänet itsessään ovat ahdistavia kokemuksia. Lihanormi ja siihen liittyvät tottumukset on purettava. EOP vaatii kaikkiin teurastamoihin pakollista kameravalvontaa. Moraalisina olentoina meidän tulisi pidättäytyä aiheuttamasta muille eläimille kärsimystä, mikä tarkoittaa pitkällä aikavälillä kaiken teurastamisen lopettamista.
Tiina Ollila
Kirjoittaja on suomen kielen maisteriopiskelija.
LÄHTEET:
Ollila, Tiina: Halal-lihaa ja näkymätön kuolema : tekstintutkimus Suomessa vuonna 2016 julkaistuista teurastamiseen liittyvistä julkisista teksteistä: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201802061431
