Julkaisemme syksyn aikana sarjan, jossa puolueen hallituksen jäsenet ja aktiivit esittäytyvät ja kertovat taustastaan. Nyt vuorossa on Jaakko Perttunen. Jaakko on ollut Eläinoikeuspuolueen hallituksen jäsen vuodesta 2018 alkaen. Hän oli ehdolla vuoden 2017 kunnallisvaaleissa, ja on tulevissa eduskuntavaaleissa ehdokkaana Pirkanmaan vaalipiirissä.
Tein hyvän ratkaisun elokuussa 2016, kun aloin vegaaniksi eettisistä syistä. Ennen tuota päätöstä en ollut kiinnostunut järjestötyöstä, politiikasta enkä kokenut mitään asiaa niin tärkeäksi, että lähtisin sitä aktiivisesti edistämään. Oman veganismin alkutaipaleilla koin eläintuotannon raadollisuuden ja laajuuden musertavana. Ajattelin eläintuotannon olevan suurin moraalinen vääryys, joka yhteiskunnassa on, ja ajattelen yhä niin. Alusta asti minulle oli selvää, että eläinten oikeudet ovat se asia, minkä edistämiseen haluan osallistua.
Lähdin samana kesänä mukaan Vegaaniliiton Tampereen paikallisryhmän toimintaan, jossa toimin vieläkin aktiivisesti. Järjestötoiminnan lisäksi aloin etsimään muita tapoja edistää eläinten oikeuksia. Ajattelin merkittävien uudistusten aikaan saamisen vaativan vaikuttamista rakenteisiin, ja puoluetoiminta tuntui tähän oikealta ratkaisulta.
En ollut kuullut Eläinoikeuspuolueesta, ja kävin aluksi läpi eduskuntapuolueiden ohjelmia. Mikään eduskuntapuolueista ei ollut ohjelmissaan ja tavoitteissaan asettunut ajamaan eläinten oikeuksia. Oma vaatimukseni oli, että en suostu lähtemään mukaan puolueeseen, joka ei aseta tavoitteekseen koko eläintuotannon alasajoa. Pettyneenä eduskuntapuolueiden ohjelmiin uskallauduin googlettamaan sanat eläinten oikeudet ja puolue samalla haulla ja huomasin, että Suomeen on perustettu Eläinoikeuspuolue.
Perehdyin puolueen tavoitteisiin ja periaatteisiin ja vakuutuin siitä, että puolue jakaa samat moraaliset periaatteet, joita minulla on. Eläinoikeuskysymysten lisäksi puolueen yhteiskuntapoliittiset linjat tekivät minuun vaikutuksen. Etenkin ajatus siitä, että ihmisvoimin tehtävän työn määrän vähenemisen voidaan nähdä olevan mahdollisuus ihmisten vapausasteen lisäämiseen sen sijaan, että se oli uhka hyvinvointivaltiolle. Uskon palkkatyön roolin yksilön tulonlähteenä ja identiteetin rakentajana vähenevän tulevaisuudessa automaation myötä. Vastauksena tähän tarvitsemme perustulon kaltaista mallia, jota ei kuitenkaan oteta käyttöön sosiaalipalveluiden laadun ja määrän vähentämisen kustannuksella.
