Viime viikolla Unicafe ilmoitti lopettavansa naudanlihan tarjoilun Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistamissa ravintoloissaan. Muutoksen taustalla on Unicafen halu vähentää hiilidioksidipäästöjään.
Aihe on kuohuttanut tunteita ja tuottanut useita naudanlihan tuotantoa puolustelevia kirjoituksia. Kommentointi on ollut osin valheellista ja se on keskittynyt ilmastovaikutuksiin sekä ihmisyksilön valinnanvapauteen. Keskustan edustajat ovat nimenneet aiheeseen liittyvän keskustelun kulttuurisodaksi ja kasvismafian tekosiksi. Naudanlihan tuotantoa on puolustettu esittämällä nurmiviljely hyvänä hiilinieluna, väittämällä suomalaista eläintuotantoa eettisesti ja ekologisesti kestäväksi sekä etsimällä suurempia uhkatekijöitä muualta.
Eläinoikeuspuolue tuo keskusteluun oman näkökulmansa lehtijutussa ja blogeissa. Käsittelemme tässä tekstissä naudanlihan tuotantoa nautojen ja eläinsuojelulainsäädännön näkökulmasta. Kirjoitamme myöhemmin myös hiilinieluista, terveydestä ja muuttuvasta ruokakulttuurista.
ELÄINSUOJELULAINSÄÄDÄNNÖN JA VALVONNAN PUUTTEET
Keskusteluissa on tuotu esiin, että Suomessa olisi tiukka eläinsuojelulainsäädäntö ja että eläinten hyvinvointiin panostettaisiin meillä erityisen paljon. Lainsäädännössä ja varsinkin sen toteutumisen valvonnassa on Suomessa paljon parantamisen varaa. Resurssivajeen takia tarkastuksia jää tekemättä. Puutteellisesta valvonnasta huolimatta eläinsuojelurikoksia todetaan runsaasti suhteessa nautatilojen määrään. Valvontaeläinlääkäreitä on liian vähän, ja he tekevät työtään yleensä yksin. Valvontaeläinlääkärit joutuvat työnsä vuoksi uhkailun kohteeksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Eläinsuojelurikosten rangaistuksissa on huomattavia alueellisia eroja. Viime vuoden eläinsuojelurikostuomioissa korostuvat pienet tilat ja huonosti kohdellut naudat. Tuomioissa näkyy usein sama kaava: Eläinsuojelurikoksia on tapahtunut sukutilalla, jonka perillinen koettaa pärjätä yksin, vaikka uupumus uhkaa. Ongelmat ovat usein jatkuneet pitkään, vuosien ajan. Todellisuus on siis toinen kuin perhetilojen idyllisillä kuvastoilla markkinoidut tuotepakkaukset antavat ymmärtää.
Usein tuotantoeläinten kuolemaan johtaneista laiminlyönneistä selviää sakkorangaistuksella. Eläintenpitokieltoja määrätään, mutta ne koskevat tavallisesti vain yhtä eläinlajia ja ovat tilapäisiä. Lisäksi laki estää eläintenpitokiellon valvomisen ja jättää mahdollisuuksia kiellon kiertämiseen. Valvontaan liittyy paljon prosessia hidastavaa byrokratiaa, mikä ei edistä eläinten etua. Tuotantotiloilla voidaan käydä vuosien ajan antamassa ohjeita ja määräyksiä tuloksetta, ja sillä aikaa eläimet kärsivät. Rangaistukset eläinsuojelurikoksista ovat usein lieviä ja tilallisten henkilökohtaisille ongelmille annetaan liikaa painoarvoa rangaistuksia lieventävinä tekijöinä. Eläinsuojelulain tulisi suojella eläimiä, mutta käytännössä sitä sovelletaan usein eläinsuojelurikoksen tekijän suojelemiseksi.
Valvonnan tehostamiseksi valvontaeläinlääkäreiden virkoja on lisättävä ja pareittain työskentelystä tehtävä normi. Poliiseja on koulutettava paremmin eläinsuojelutehtäviin. Lisäksi eläinsuojelurikokset on keskitettävä tiettyihin tuomioistuimiin, jotta voidaan taata riittävä asiantuntemus ja rangaistuskäytäntöjen yhtenäisyys. Hyvinvoinnin ja lajinmukaisen käyttäytymisen edistämiseksi parressa kytkettynä pitäminen tulee kieltää ja ulkoilumahdollisuus taata kaikille naudoille ympäri vuoden ilman pitkiä siirtymäaikoja.
NAUDANLIHAKESKUSTELUSTA PUUTTUU MORAALINEN PUOLI
Hyvinvointinäkökulman lisäksi Eläinoikeuspuolue haluaa nostaa esiin eläinoikeudet ja lihantuotannon moraalisen puolen. Naudanlihan tuotannossa on kyse terveiden nuorten eläinten tappamisesta – tuotannon brändääminen eettiseksi on ainoastaan viherpesua. Liharotuiset naudat teurastetaan 12–14 kuukauden iässä ja lypsyrotuiset sonnit noin 14 kuukauden iässä. Naudan luonnollinen elinikä on noin 20 vuotta. Valvonnan puutteet liittyvät myös naudan teurastamisen vaiheisiin. Suomalaisilla teurastamoilla on havaittu paljon tainnutusyritysten epäonnistumisia. Puolueen kanta on, että kaikkiin teurastamoihin velvoitetaan välittömästi asennettavaksi pakollinen kameravalvonta, jonka tallentaman materiaalin tulee olla julkista ja jota valvontaviranomaisten tulee tarkkailla säännöllisesti. EOP esitti ensimmäisessä eduskuntaavaliohjelmassaan, että teurastajien työoloihin ja työperäisiin mielenterveysongelmiin tulee kiinnittää huomiota.
Keskustelussa on tuotu esiin näkökulmaa, jonka mukaan ihmisten lautasten sisältöön ei saisi puuttua. Etenkin poliitikkojen ja asiantuntijoiden suusta kuultuna tällainen näkökulma vaikuttaa kummalliselta. Ruoantuotanto on osa politiikkaa ja siten ohjailun, sääntelyn ja tuen kohde. Se mitä ihminen syö, ei ole hänen oma yksityisasiansa, vaan koskee myös elämänsä ja jälkeläisensä menettänyttä eläintä.
