Toissa viikolla Unicafe ilmoitti lopettavansa naudanlihan tarjoilun Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistamissa ravintoloissaan. Muutoksen taustalla on Unicafen halu vähentää hiilidioksidipäästöjään. Eläinoikeuspuolue tuo nyt keskusteluun oman näkökulmansa kolmen blogin sarjana. Kirjoitimme ensin naudanlihan tuotannosta eläinsuojelulainsäädännön näkökulmasta. Toisessa blogissa käsittelimme naudanlihan tuotannon vaikutuksia ilmastonmuutokseen. Tässä tekstissä tarkastelemme aihetta terveyden ja lihanormin näkökulmasta.
Jos kaikki kouluasteet lasketaan mukaan, kouluruokailu kattaa lähes 900 000 ruokailijaa päivittäin. Ravitsemussuositusta seurataan tarkasti kouluissa, sairaaloissa ja vanhushuollossa. Alustavien tietojen mukaan uudistettavassa suosituksessa tulee (2021–2022) näkymään huoli ilmastonmuutoksesta. Jo nyt suosituksessa kehotetaan syömään kasvistuotteita ja lähellä tuotettua ravintoa sekä vähentämään punaisen lihan syöntiä. Ravitsemussuosituksissa vegaaninen ruoka on todettu soveltuvaksi kaikille, myös raskaana oleville, imettäville sekä lapsille ja nuorille. Suomalaiset syövät liha- ja maitotuotteita enemmän kuin terveysnäkökulmasta olisi suositeltavaa – puhumattakaan siitä, mikä olisi ravitsemuksellisesti tarpeellista tai välttämätöntä. Elämme kansainvälisessä maailmassa, jossa arkipäiväiset valintamme vaikuttavat kauas elinpiirimme ulkopuolelle – lihansyönti ei ole vain yksilön oma asia.
LIHANORMIN VÄRITTÄMÄ JULKINEN PUHE
Julkisuudessa on kirjoitettu lähinnä naudanlihasta, vaikka sen lisäksi pitäisi puhua myös maidosta ja eläinperäisten tuotteiden käyttämisen ideologiasta, lihanormista. Julkisessa keskustelussa Suomessa maito nauttii erityissuojattua asemaa historiallisista ja kulttuuris-poliittisista syistä. Kaikki ravitsemukseen perehtyneet tietävät, että ihminen pärjää hyvin ilman maitotuotteita. Maidon kulutusta perustellaan kansanterveyden kannalta vetoamalla siihen lisättyjen vitamiinien terveysvaikutuksiin, mikä on harhaanjohtavaa. Tätä linjaa ovat harrastaneet jopa ravitsemusterapian ammattilaiset. Pohjoismaisissakin ravitsemussuosituksissa mainittuja viitteitä maidon lisäämästä eturauhassyövän riskistä ei voi jättää huomiotta. Vegaaneilla on tutkitusti esimerkiksi pienempi riski sairastua kakkostyypin diabetekseen kuin maitoa käyttävillä lakto-ovo-vegetaristeilla. Kasviproteiineilla on todettu olevan paljon edullisia terveysvaikutuksia kenelle tahansa, ja tutkimuksissa kasviproteiinien kulutus on liitetty alhaisempaan kuolleisuuteen. Eläinproteiinin runsaalla kulutuksella sen sijaan on useissa tutkimuksissa todettu kuolleisuutta lisäävä vaikutus, varsinkin syöpien ja sydän- ja verisuonisairauksien kohdalla.
Meille kansanterveydellistä näkökulmaa tärkeämpää on kuitenkin pitää esillä eläinnäkökulmaa. Eläinoikeusajattelijoita nimitellään ideologian asianajajiksi, vaikka eläinoikeusajattelun taustalla on vahva tieteellinen näyttö eläinten kyvyistä, tietoisuudesta ja kivuntuntemuksesta. Lihansyönti on niin tavanomaista yhteiskunnassamme, ettei tämän kulttuurisen normin olemassaoloa yleensä edes tiedosteta. Lihanormilla tarkoitetaan sosiaalisia rakenteita ja instituutiota, jotka tukevat eläinten tappamisen ja hyödyntämisen hyväksymistä. Se liittyy opittuun ja kulttuurisidonnaiseen traditioon, joka normalisoi muunlajisen elävän olennon hyödyntämisen, kärsimyksen ja tappamisen. Ilmastonmuutoksen ja holtittoman lihankulutuksen kasvun myötä aiheesta on kuitenkin alettu keskustella yhä enemmän. Tällä hetkellä puheissa korostuu ihmisyksilön vapaus valita – vaikkakin valinta olisi terveydelle haitallinen ja toisen yksilön kannalta tappava. Eläimet haluavat elää elämäänsä yhtä päättäväisesti kuin mekin – ja siihen niillä tulisi olla oikeus. Lihanormi uhkaa sekä ihmiskunnan että muun eläinkunnan tulevaisuutta.
KEINOJA POLIITTISEEN OHJAUKSEEN
Koska ruoankulutuspäätökset vaikuttavat ympäristöömme, kanssaihmisiimme, muihin eläimiin ja meihin itseemme, peruskoulun ja toisen asteen opetusohjelmaan on lisättävä kasvisruokavalion etuja sekä eläinten oikeuksia ja hyvinvointia käsitteleviä sisältöjä. Muita poliittisia tavoitteitamme on kuolinkertoimeen perustuva kaikkien eläinperäisten tuotteiden verotus ja alv-kannan eriyttäminen. Molemmat uudistusvaihtoehdot ohjaavat kulutusta terveellisiin, ympäristön resursseja säästäviin kasviperäisiin tuotteisiin, minkä lisäksi ihmisten ja luonnon hyvinvointia kuormittavien eläintuotteiden käyttäjät osallistuvat näin verotuksen kautta yhteiskunnalle aiheuttamiensa kustannusten maksamiseen.
Ymmärrämme, että ruokapolitiikan murros tulee olemaan kivulias. Ehdotamme, että kasviperäiseen tuotantoon siirtymistä helpotetaan monin tavoin, kuten luomalla eläintuotannon lopettamistuki ja eläintuotannosta luopuville tuottajille lainojen anteeksiantamisen ohjelma. Kokonaisuudessaan pidemmän aikavälin tavoitteena tulee olla maatalous, jossa tuottajat saavat tuotannostaan ja kuluttajat maksavat ravinnostaan oikeudenmukaisen hinnan, joka perustuu elintarvikkeiden tuotannon todellisiin kustannuksiin sekä ympäristölle, ihmisille ja eläimille aiheutuviin haittoihin. Haluamme Suomeen kokonaisvaltaisen ruokapolitiikan uudistuksen, joka pohjaa maataloustukijärjestelmän uudistamiseen sekä kansallisella että EU:n tasolla. Tukipolitiikan pitää korostaa maataloustuotannon positiivisia vaikutuksia niin ympäristön, eläinten kuin kansanterveydenkin kannalta. Ilmastopaneelin mukaan vuonna 2035 Suomessa tulisi päästöjen vähentämiseksi olla neljänneksen vähemmän nautoja ja sikoja kuin nyt. Myös kasvituotannon tukien on perustuttava tutkimustietoon tuotantomenetelmien kestävyydestä, tehokkuudesta ja vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen.
Visiossamme Suomi tulee vastaamaan globaaleihin haasteisiin toimimalla esimerkkinä kestävämmästä ja oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta, jossa eläinyksilön elämän tuotteistamista ei enää oikeuteta lihanormin avulla. Eläintuotantoa ei voi enää perustella historiallisilla tai makumieltymyksiin perustuvilla syillä. Vastuu maapallomme tilasta on meillä ihmisillä – myös suomalaisilla. Suunta tulee olemaan kohti kasviperäistä ruoantuotantoa sekä eläinoikeudellisista, kansanterveydellisistä että ympäristöllisistä syistä. EOP on mukana, kun suomalainen maataloustuotanto muutetaan aidosti kestäväksi.
Kuvan lähde: Oikeutta eläimille
