Alkukuusta Pirkanmaalle kokoontui 150 000 hehtaarin kokoiselle alueelle 300 ihmistä mukanaan 400 koiraa kilpailemaan joukkueina siitä, ketkä onnistuvat tappamaan eniten kettuja, supikoiria, mäyriä, näätiä, minkkejä, naakkoja, harmaalokkeja, harakoita ja variksia. Kilpailussa eri eläinlajit oli pisteytetty niin, että suurimmat pisteet sai tapetuista minkeistä ja supikoirista ja pienimmät variksista, harakoista, harmaalokeista ja naakoista. Tappokilpailun myötä lähes kuusisataa yksilöä menetti henkensä. Suurin osa tapetuista oli supikoiria, joita viikonlopun aikana kuoli 422. Tapahtuman lähtökohdan sanottiin olevan riistan- ja luonnonhoidollinen. Kilpailusta uutisoivissa ja tiedottavissa teksteissä ei puhuttu eläinyksilöistä vaan pienpedoista sekä haitallisista vieraslajeista ja tappamisen sijaan puhuttiin poistamisesta. EU:ssa piisami, pesukarhu, rämemajava ja supikoira on säädetty haitallisiksi vieraslajeiksi. Säädöksen johdosta näillä lajeilla ei ole metsästyslain mukaista riistalajien luokitusta eikä lainsuojaa. Näiden lajien tappamista ei katsota metsästykseksi vaan hävittämiseksi.
Kilpailu herätti sosiaalisessa mediassa huomattavan määrän kritiikkiä, mutta osa kritiikistä kohdistettiin siihen, että kilpailussa tapettiin vieraslajien lisäksi kettuja ja mäyriä. Kritiikkiin sisältyi näkemys, että supikoirien tappaminen on hyväksyttävää. Kilpailun oikeutuksen puolesta argumentoivat muistuttivat tapahtuman luonteen ja tarkoituksen olleen luonnonsuojelullinen. Tueksi oli etsitty tutkimuksia pienpetojen aiheuttamista haitoista luonnon monimuotoisuudelle. Jokainen tapettu eläin oli ainutlaatuinen yksilö, jolla oli oma elämä elettävänään. Mikään määrä tutkimuksia koskien petoeläinten käyttäytymistä ei voi kumota sitä tosiasiaa. Kilpailu muunlajisten tappamisella – ja metsästys muutoinkin – kielivät luonto- ja eläinsuhteesta, joka on monessa mielessä vinoutunut. Tappamisharrastuksen hyväksyvät toimijat eivät näe muiden lajien edustajia itsensä tavoin oman elämänsä itsenäisinä subjekteina. Tällaisen näkemyksen mukaan muut lajit osana luontoa ovat jotain, jota tulee kontrolloida ja säädellä. Tämä planeetta ei ole vain meidän kotimme, vaan kaikkien eläinlajien koti, myös supikoirien. Emme ole muiden eläinten tai luonnon yläpuolella emmekä omaa suurempaa oikeutta tähän maailmaan kuin muut. Sen sijaan, että tappaisimme ja kontrolloisimme muiden lajien elämää, meidän tulisi pyrkiä väkivallattomuuteen. Kilpailulle tai mielivaltaiselle tappamiselle ei voida löytää oikeutusta.
Biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on yksi aikamme keskeisistä kriiseistä. Vaikka syyt sen taustalla ovat moniuloitteiset ja vaihtelevat alueellisesti, on syynä yleisesti ihmistoiminnan kiihtyvä kasvu ja luonnonvarojen lisääntyvä käyttö. Elämäntapamme hävittää ja pirstaloittaa muiden lajien elinympäristöjä, ja se on suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle.
Päättäjien tulisi lisätä luonnonsuojelualueita sekä metsästys- ja kalastusvapaita alueita. Vieraslajien kohdalla on myös huomioitava, että osa vieraslajeista on tullut Suomeen turkistarhauksen myötä. Toimenpiteet turkistarhauksen kieltämiseksi tulisi aloittaa jo kuluvalla hallituskaudella. Monimuotoisuuden katoa ei pysäytetä muita lajeja poistamalla vaan suhteuttamalla elämäntapamme ja materiaaliset tarpeemme muiden lajien tarpeisiin.
