Viruksesta on puhuttu eniten terveydenhuollon, talouden, eristämisen ja karanteenin näkökulmista – ihmiseltä ihmiselle. Talous on nostettu arvoasteikossa korkealle – jopa ihmishenkien yläpuolelle muunlajisista puhumattakaan. Pandemian riehuessakin moni on enemmän huolissaan talouden kärsimisestä kuin vakavaan tautiin sairastumisesta. Osa valtioista on valinnut strategian, joka suojaa taloutta ja vaatii enemmän kuolonuhreja. Talouden tulisi olla ihmiskunnan elämää helpottava väline, mutta usein siitä puhutaan kuin elävästä organismista, jota pitää suojella, ruokkia ja tukea. Usko talouden kaikkivoipaisuuteen ei tunnu talttuvan, vaikka vallitseva kriisi on näyttänyt nykyisen talousjärjestelmän ja sitä myötä myös yhteiskuntien haurauden. Elämme kansainvälisessä maailmassa, jossa arkipäiväiset valintamme vaikuttavat kauas elinpiirimme ulkopuolelle. Taloutta enemmän suojelua tarvitsevat yhteinen maapallomme ja etenkin luonnonvaraiset eläimet.
Eläinten hätä
Pandemia koskettaa myös muita lajeja. Kriisi tuo esiin muihin eläimiin liittyvää piinaa pitkittyneistä eläinkuljetuksista nälkiintyviin kaupunkilaispuluihin. Autioituvissa kaupungeissa ihmisten tähteisiin tottuneet kesykyyhkyt ovat olleet hämmentyneitä. Valtioiden rajoilla eläinkuljetuksissa matkaavat yksilöt ovat joutuneet odottamaan kohtuuttomia aikoja. Lemmikkinä pidettäviä eläimiä hylätään enemmän, koska niiden pelätään levittävän virusta. Uhkana on myös taudin tarttuminen muunlajisiin, ja joitakin esimerkkejä on jo käsillä. Tartuntavaarassa ovat myös uhanalaisten kädellislajien yksilöt: kokonaisia lajeja voidaan menettää tämän vuoksi. Epidemian takia Suomessakin on rajoitettu maatiloille kohdistuvia tarkastuskäyntejä, mikä tarkoittaa valvonnan vähentymistä ja mahdollisesti eläinten hyvinvoinnin vaarantumista. Huolta on aiheuttanut sekin, miten sairastuneiden lemmikkinä pidettävien eläinten hoidon käy. Hoidon ja avun järjestäminen on yksittäisten ihmisten ja ostopalveluiden varassa, sillä vastuu eläimestä ei pääty ihmisen sairastuttua. Rajoitustoimien takia monen lemmikkieläimen omistajan taloudellinen tilanne on heikentynyt, mikä voi estää eläintä saamasta tarvitsemaansa eläinlääkärin hoitoa.
Zoonoosit ovat tartuntatauteja, joiden aiheuttajat voivat siirtyä eläimistä ihmisiin ja päinvastoin. Ne tekevät tyhjäksi ihmisen vaaliman oman erityisyytensä rajan. Zoonoosi ei välitä ihmisen lajien väleihin pystytetyistä raja-aidoista vaan pakottaa ihmisen kohtaamaan oman lajisuutensa. Epidemioiden synty sijaitsee tavalla tai toisella villieläinten hyödyntämisessä. Pandemian leviämisen hidastamiseksi ihmisten perusoikeuksia on rajoitettu huomattavasti. Silti eläintuotantoa ei ole rajoitettu edes puheissa vaan se on nostettu kriittiseksi ja turvattavaksi alaksi, vaikka eläintuotanto edistää zoonoottisten virusepidemioiden syntymistä, bakteerien mikrobilääkeresistenssin kehittymistä ja ilmastonmuutosta. Tämä herättää kysymyksiä arvomaailmastamme. Koronakriisi on tuonut esiin lukuisia eläinsuhteemme vääristymiä.
Ihminen edistää zoonoottisten patogeenien siirtymistä myös epäsuorasti: Villieläinten elinympäristöjen tuhoaminen pakottaa villit ja domestikoituneet lajit lähemmäs toisiaan, jolloin taudinaiheuttajatkin siirtyvät. Ilmastonmuutos vaikuttaa lajien levinneisyysalueisiin ja esimerkiksi hyönteisten siirtyessä pohjoisemmille alueille niiden levittämien tautien esiintymisalue laajenee.
Antibioottiresistenssiä on esitetty yhdeksi syyksi Italian ja Espanjan korkeisiin kuolleisuuslukuihin. Vaikka Suomi pärjää vertailussa, ei tilanne silti ole hyvä: resistenttejä bakteerikantoja on löydetty 14 prosentilta tuotantotason broilereista ja 22 prosentista kuluttajille myytävistä broilerinlihanäytteistä. Nykymuotoinen eläinten tehotuotanto kytkeytyy vahvasti antibioottien käyttöön, bakteerien väliseen resistenssigeenien vaihtoon ja resistenttien bakteerikantojen siirtymiseen ihmiseen. Lisäksi ilmastonmuutos ja erityisesti ilmansaasteet voivat pahentaa pandemian vaikutuksia.
Opit tulevaisuuteen
Kriisistä on seurannut myös monta hyvää asiaa. Lentoliikenne on vähentynyt, mikä osoittaa, että lentämistä on mahdollista vähentää rajusti. Viimeksi vaalien aikaan ilmastonmuutoskeskustelujen yhteydessä puhuttiin esimerkiksi kotimaan lentojen lopettamisesta, mutta asialle ei ole ollut Suomessa vielä riittävästi kannatusta. Tämä on merkillistä: ilmeisesti ilmastonmuutos on niin iso ja hahmoton riski ymmärrettäväksi, että siihen ei edelleenkään pystytä suhtautumaan riittävän vakavasti. Myös autoliikenne on vähentynyt ja ilmanlaatu parantunut. Ilman puhdistuminen säästää globaalisti henkiä. Turistien määrä on vähentynyt, mikä on hyvä asia päästöjen ja liiallisen kuluttamisen kannalta. Tämä asettaa näkyväksi sen, että tietyt alueet eivät voi elää pelkästään turismin varassa. Liiallinen matkailu ei yksinkertaisesti ole kestävää. Kriisi on pakottanut monet etätöiden käyttöönottoon, ja osoittanut, että useilla aloilla etätyö on mahdollista.
Ihmisen toiminnasta ja eläintuotannon maailmanlaajuisesta merkityksestä ei ole liiemmin puhuttu. Laajamittainen eläinten tehotuotanto toimii virusgeneraattorina, lisää mikrobilääkeresistenssiä, vauhdittaa ilmastonmuutosta ja elinympäristöjen katoamista. Ihmisten globaali liikkuminen lisää lentoliikenteen päästöjä ja levittää patogeenit nopeasti ympäri maailmaa. Väestönkasvu pakkaa ihmiset lähemmäs toisiaan ja muunlajisia, mikä lisää patogeenien siirtymistä lajien välillä ja lajin sisällä. Elinympäristöjen tuhoaminen tuo villieläimet ihmisen lähelle ja ihmiset villieläinten alueelle sekä syö hiilinieluja. Nämä asiat eivät tapahdu sattumalta.
Koronavirus on varsin kesy influenssaviruksiin verrattuna. Jos noin puolet tartuttamistaan tappava lintuinfluenssavirus oppii siirtymään ihmisestä toiseen ja ehtii leviämään, kriisi on aivan toista suuruusluokkaa. Ihmiskunnan on havahduttava ja opittava nopeasti, koska ilmastonmuutos on täällä jo ja aiheuttaa kriisejä ilman pandemioitakin.
Nykyinen ihmiskunta ja ylikulutukseen perustuva järjestelmä on erittäin haavoittuvainen. Toimintatapamme ovat tulella leikkimistä – tai oikeastaan tuli on jo karannut käsistämme. Eläintuotantoon liittyy niin paljon haittaa, että sen systemaattinen vähentäminen pitäisi aloittaa nyt. Tehotuotanto kietoutuu yhteen ihmisiä koskevan sosiaalisen eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kanssa. Mikäli tätä ei oteta huomioon kriisinjälkeisessä jälleenrakennuksessa, toivotamme tervetulleeksi uusia viruksia ja ylilajista hätää. Emme voi tuudittautua ajatukseen, että kriisi “hoidetaan pois päiväjärjestyksestä” ja että sen jälkeen elämä voi jatkua entiseen tapaan. Ilman radikaaleja muutoksia nykyisestä poikkeustilasta voi tulla uusi normaali. Ekologinen jälleenrakennus ja yhteiskuntien eettinen kalibrointi on aloitettava heti. Olemme eläneet liian pitkään ajattelematta miten tulevaisuuden kaupungit tulisi järjestää, miten monimuotoisuus turvataan ja millaisten arkisten käytäntöjen varaan ihmisten elämä yhdessä muiden eläinten ja luonnon kanssa rakentuu.
Tiina Ollila
FM, Eläinoikeuspuolueen ohjelmatyöryhmän puheenjohtaja
Jonna Railio
ELL, Eläinoikeuspuolueen hallituksen jäsen
