Vieraskynä on Eläinoikeuspuolueen verkkosivuston blogin toinen puoli, jossa julkaistaan puolueen aktiivien tekstejä ja erilaisia asiantuntijakirjoituksia myös puolueen jäsenistön ulkopuolelta. Tekstit eivät välttämättä edusta puolueen virallista linjaa. Kaikki kirjoittajat ovat antaneet luvan tekstinsä julkaisuun tai uudelleenjulkaisuun.
EOP:n ohjelmatyöryhmän puheenjohtaja Tiina Ollila kirjoittaa tällä kertaa hyönteisistä.
Yhtenä Vuoden Tiedekynä -ehdokkaana on Minna Santaojan ja Mari Nivan niin&näin-lehdessä julkaistu artikkeli Hyönteissyönnin etiikka, ekologia ja estetiikka. Ansiokas artikkeli käy läpi viime vuosien hyönteissyönnin buumin ulottuvuuksia ekologisuuden, eettisyyden ja estetiikan näkökulmista. Santaoja ja Niva toteavat, että hyönteisten kohdalla eettisyyttä koskeva keskustelu on jäänyt yrittäjyys- ja talousvetoisen näkökulman alle. Valitettavasti tämä pätee myös moniin muihin eläimiin liittyviin keskusteluihin. Pitäisi olla selvää, että hyönteisten kerääminen ja kasvattaminen kulinaristisen kuriositeettikokkailun nimissä ei ole oikeutettua sen enempää ympäristön kuin hyönteistenkään näkökulmasta.
Muistan, kun hyönteisbuumi alkoi. Katsoin kauhuissani uusien tuotteiden lanseerauksia ja innovointipöhinää, josta seurasi hävikkiä ja lopetettuja yrityksiä. Joitakin tuotteita markkinoitiin “entovegaanisiksi” – aivan kuin hyönteiset eivät olisi eläimiä lainkaan. Ihmiset hurahtivat villitykseen ajattelematta asiaa yhtään pidemmälle: hyönteisten tuottaminen vaatikin rehua, lämmitystä, ilmastointia, raaka-aineen upottamista ravitsemuksellisesti turhiin tuotteisiin jne. Länsimaissa lihansyöntiä ei tarvitse korvata eläinproteiinilla: sekä lihansyöntiä että proteiinivouhotusta pitäisi päinvastoin vähentää.
Kirjoittavat toteavat, että eläinsuojelu- ja -oikeusjärjestöt eivät ole toistaiseksi ottaneet näkyvästi kantaa hyönteissyöntiin. Syyksi tutkijat arvelevat, että nykyisessä yhteiskunnallisessa kontekstissa kysymys hyönteissyönnin etiikasta saattaa tuntua absurdilta ja asettaa eläinoikeusliikkeen epäuskottavaan valoon. Monet ihmiset pitävät hyönteisiä enemmän kasveina kuin eläiminä, ja edes kaikkien nisäkkäiden saatikka kalojen arvostus ei ole sillä tasolla, että eläinoikeuksista voitaisiin vieläkään puhua yhtenä kaikkia koskevana poliittisena aiheena. Olen Eläinoikeuspuolueen ohjelmatyöryhmän puheenjohtajana esittänyt puolueen periaateohjelmaan täydennystä vuonna 2018 hyönteisten osalta. Periaateohjelma hyväksyttiin Eläinoikeuspuolueen kevätkokouksessa 25.5.2018. Ohjelmassa sanotaan tällä hetkellä näin:
3.3 Hyönteiset
Suomessa on ollut syksystä 2017 lupa sirkkojen kaupalliseen kasvattamiseen ja myyntiin. Hyönteissyönnin edistämistä motivoivat talous ja kuriositeettikulinarismi eikä siinä ole kyse ekologisuudesta tai eettisyydestä. Hyönteistuotanto on ympäristöystävällistä korkeintaan verrattuna nykyiseen lihateollisuuteen, sillä se edellyttää edelleen rehuntuotantoa ja energiaintensiivisiä tuotantotiloja. Hyönteisillä on mieli ja kyky oppia. Ne osaavat ennakoida ja välttää tunnetasolla epämiellyttäviä asioita, mikä viittaa siihen, että ne tuntevat myös kipua. Hyönteisten, kuten muidenkin eläinten, syöminen on ihmiselle tarpeetonta, sillä ihminen tulee toimeen täysin kasviperäisellä ravinnolla.
Vaikka tieteellinen tutkimus hyönteisten kyvyistä tuntea ja kärsiä on vielä kesken, tulokset osoittavat, että hyönteisten kyvyt tiedostavina olentoina on aliarvoitu. Jotkut hyönteiset ovat sosiaalisia, jotkut erittäin reviiritietoisia. Todisteet hyönteisten masennuksesta ovat tosia: on mahdollista, että hyönteiset tuntevat nimenomaan ahdistusta ja masennusta, vaikka kiputuntemukset olisivatkin erilaiset. Stressi-, ahdistus-, ja pessimismikäyttäytymistä on löydetty muun muassa ravuilta, mehiläisiltä ja banaanikärpäsiltä. On syytä kantaa huolta siitä, että hyönteiset nähdään isompia tuotantoeläimiä herkemmin yhtenä massana, vaikka tuotetun kärsimyksen ja kuoleman määrä kasvaa moninkertaiseksi hyönteisen pienen koon ja siitä saatavan proteiinimäärän suhteen. EOP ei näin ollen tue myöskään hyönteisten hyväksikäyttöä ihmisten tarpeiden tyydyttämisessä.
Mitään eläinryhmää koskeva eettinen keskustelu ei ole absurdia eikä tarpeetonta. Jonkun on uskallettava sanoa, että kiireellisyysjärjestyksen ja lajien hierarkian sijaan on mahdollista puuttua ihmisen kaikkinaisen vinoutuneeseen eläinsuhteeseen samanaikaisesti.
Tiina Ollila
FM, Eläinoikeuspuolueen ohjelmatyöryhmän puheenjohtaja
